Aurinko oli sulattanut tämän päivän aikana tonttimme etelärinteestä viikonloppuna sataneen lumen. Astelimme tontin laidalle erään hirsifirman edustajan kanssa ja eilinen epätoivo oli jo hiukan laantunut. Kyllä tästä vielä uudet suunnitelmat saadaan käyntiin. Myyntimies teki mitä myyntimiehen pitääkin tehdä: Valoi uskoa ja toivoa ja kehui asiakasta.
Ja löi meille tiukkaa faktaa pöytään. Meidän on luovuttava yksitasoratkaisusta. Talostamme tulee kaksikerroksinen. Lapset voi opettaa kulkemaan portaissa varovasti. Pyykkikuilu voidaan rakentaa ja vaatehuolto keskittää yhteen paikkaan. Mikä tärkeintä: kaunista kallioista tonttiamme ei tarvitse räjäyttää maan tasalle. Vaikka aloitamme piirtämisen alusta, voi talomme pystytys päästä silti käyntiin jo tulevana kesänä!
Löysimme jo muutamia hyvältä vaikuttavia ratkaisuja uuden pohjapiirroksen suunnittelun lähtökohdaksi. Hirsifirman kautta löytyy arkkitehti, joka astuu kuvioihin mukaan laskemaan ja piirtämään joka suuntaan kupruavalle tontillemme maisemaan sopivaa tönöä. Täytyy luopua siis siitäkin ajatuksesta, että talomme olisi täysin meidän itse piirtämä. Halusimme olla monella tapaa ekologisia ja luontoa säästäviä rakennusprojektissamme. Valitsimme hirren pienentääksemme omaa hiilijalanjälkeämme - puu on elinaikanaan käyttänyt kasvuunsa hiilidioksidia, kun taas esimerkiksi kivitalon tekemiseen tarvittavien elementtien valmistaminen kuormittaa luontoa hiilidioksidipäästöillään. Emme myöskään halua rakentaa meille täydellistä taloa, jonka alta pitää tuhota maisema. Siksi palaamme takaisin alkupisteeseen ja annamme tontin "piirtää" meille talon. Tämä tuntuu hyvältä.
Tänään oli muutenkin onnistunut päivä. Teimme äitikavereiden kanssa tavallisista sukista jarrusukkia ja tarjosin retroruokaa: pinaattipannaria ja jauheliha-perunasosevuokaa. Vinski nukkui neljän tunnin päiväunet. Pyörätiet on jo lakaistu sepelistä ja vaaleanpunaisen Joponi takaritsillä odottaa lastenistuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti