Tänään ollaan oltu perusasioiden äärellä. Vinski heräsi kamalasti itkevänä, ja pomppasimme ylös jotenkin väärällä jalalla koko perhe. Mikä saa pienen ihmisen itkemään niin lohduttomasti, ettei auta yhtään mikään - ei syli, maito, auto, pallo, laulu. Viime viikolla saadut rokotukset ainakin tekevät olon kurjaksi. Itku laantui vasta, kun kaurapuuro oli keitetty, jäähdytetty ja syöty paratiisisoseen kera. Perustarpeet! Kaurapuuronälkä, tuo aamujen painajainen.
Hetken mielijohteesta pesin ikkunat. Kevätvalo tulvii nyt valkoisena ja voimakkaana sisään. Keitin kupposen kahvia ja ihastelin aikaansaannostani. Ikkunanpesusta tulee voimakkaita muistoja lapsuudenkodista, ja tässä nostalgisessa olossa kuorin kattilallisen pottuja (16 kappaletta). Päätin tehdä samantien kasvissosekeittoa, perunamuusia ja perunarieskoja. Onko kotoisampaa tuoksua kuin pesuaineen ja ruuanlaiton yhdistelmä. Nyt on viimeisen päälle kotiolo.
Tämä koti menee myyntiin raksaprojektimme alla. Taas kerran, edessä olevan 11. muuton kynnyksellä, olen miettinyt mitä KOTI tarkoittaa. Painaessamme edellisestä kodista viimeisen kerran oven kiinni, en enää nähnyt askeleitani matkalla autoon, jossa viimeiset muuttotavarat olivat. Monta päivää ikävöin sitä erityistä tunnetta, joka liittyi silloiseen kotiimme. Sitten tavarat alkoivat löytyä tässä kodissamme paikoilleen, ja pihamaalle kaivettiin puita ja istutuksia, ja yhtäkkiä olin enemmän kotona kuin koskaan aiemmin.
Tämä on ollut oikea koti meille ja taas täytyy tehdä ajatustyötä luopumisen tunteiden yli selvitäkseni. Se on ensimmäinen uhraus unelmien toteutumisen edessä. Rakastammeko näitä seiniä vai sitä tunnetta, joka asuu näiden seinien sisäpuolella. Muistoja saa täältä mukaansa, mutta niitä myös unohtuu tänne. Päivien muuttuessa viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, emme enää saa kiinni siitä, millaista elämä täällä kodissa oli. Meillä on sitten uusi koti. Meillä, meidän perheellä. Koti muodustuu sinne, missä olemme yhdessä.
Voi, kuinka kuulostaa tutulta. Olen maailman huonoin luopumaan kodista, muutto on aina sumua vaan. Mutta kyllä se koti on siellä, missä sydän on. Talokin rakennetaan puusta ja betonista, mutta koti ihmisistä ja rakkaudesta. Voimia muuttoon!
VastaaPoistaSama täällä! Jokaiseen muuttoon on aina liittynyt aimo annos surua, vaikka olen tietenkin ollut onnellinen uudesta kodista.
VastaaPoistaTässä asutaan varmaan tämä kesä vielä, katsotaan mitä syksy tuokaan tullessaan. Toivottavasti talopaketin tontille, sen myötä mukavan pankkilainan ja sitten on edessä muutto väliaikaisesti vuokralle johonkin. Tällä hetkellä asiat vellovat paikallaan, kun vielä mietitään huonejärjestystä ja talotoimittajaehdokkaita on mukana vielä viisi (!). Minulle hätähousulle henkisesti rankkaa odotella, että jotain alkaa tapahtua.
Kiitos kommentista, kivaa tietää että joku lukee ja tsemppaa :)
Aurinkoa kevääseen!