Vihdoinkin sataa vettä! Kevät kuoriutuu esiin likaisten lumikasojen alta. Päivät ja viikot muodostavat ketjuja, reikäistä pitsiä, ajantaju haalistuu. Aika ulottuu moneen suuntaan: tähän hetkeen, menneeseen, tulevaan, ja kuviteltuun.
Viikonloppuna ryhdyimme pistämään kaatamiamme puita klapeiksi. Parhaillaan töitä tehtiin seitsemän henkilön voimin kolmen traktorin avustuksella. Tuntien työn jälkeen oli puupinosta kadonnut vain pieni osa. Tällä puumäärällä paljussa, leivinuunissa, takassa ja saunassa saa olla tulet vaikka joka päivä! Tukkipuusta sahautetaan lautaa työmaatarpeiksi.
Pettymys, ahdistus ja turhautuneisuus on selätetty. Uuden pohjapiirroksen piirtäminen on edennyt ja pahimmat umpisolmut availtu. Tässä vaiheessa on jo ilmiselvää, että haaveet Täydellisestä Talosta hautautuvat kompromissien alle.
Tällä viikolla uusi pohjapiirros lähtee talotoimittajaehdokkaille. Jännityksellä jäämme odottamaan niiden tarjouksia paluupostina. Kuinkahan paljon nämä unelmamme tulevat kustantamaan... Meillä on onneksi jo vastaava työnjohtaja löydettynä, ja hän on lupautunut vertailemaan kanssamme talotoimittajien tarjouksia ja toimitussisältöjä, niin saadaan siihen viidakkoon jotain tolkkua. Hyvä, ettemme ole yksin tässä vaiheessa! Kun talotoimittaja saadaan päätettyä, päästään suurensuuri harppaus eteenpäin.
Nyt vellomme ajatuksinemme tässä suvannossa, kun mitään ei näytä oikein tapahtuvan, vaikka tässä tehdään isoimpia ratkaisuja koko projektin suhteen. Nyt tarvitaan voimaa pysyä tässä tarpeeksi pitkään, hidastella, palailla askelia taaksepäin, kyseenalaistaa ja kysyä.
...
Heittäydyin hippaleikkiin ja eläydyin eläinkirjaan. En vastannut puhelimeen. Söimme samalta lautaselta ja otimme jälkiruuaksi keksit. Teimme sohvatyynyistä temppuradan. Annoin Vinskille kokonaisen päivän kokonaista äitiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti