kuplia

Huh, hurjaa. Eilen kävimme pankissa ja tänään allekirjoitimme Hongan kanssa sopimuksen hirsitalostamme. Vähän meinasi tulla juhlallinen olo, mutta totuushan on se, että edessä on niin paljon keskeneräisiä asioita, viilattavaa, tutkittavaa, selvitettävää, päätettävää ja suunniteltavaa, ettei tässä nyt kumminkaan juhlia vielä kannata järjestää. Kilisteltiin kumminkin pinkillä kuplajuomalla; tästä se lähtee. 

Tällainen talo meille tulee. Onnenkolomme. Nämä kuvat ovat muutaman muutoskierroksen takaa eli eivät siis tuoreimpia. Merkittäviä muutoksia on tullut ikkunoiden muotoihin ja kokoihin. Tällä hetkellä mietinnän ja muutostöiden alla on sauna-pesuhuone-kodinhoitohuoneosasto. Ilmansuunnat menevät niin, että isot ikkunat tulevat suoraan etelään päin.

Ennen kuin laina on pankista nostettavissa, menee sen yksityiskohdat vielä tarkistettavaksi ja laskettavaksi, ja me haemme määräalallemme lainhuudatuksen ja kiinnitykset maanmittauslaitokselta. Hongan käsiraha maksetaan juhannusviikolla, joten siihen mennessä pitäisi olla pankkikuviot jo selvillä. Vihreää valoa projektille tietenkin on jo näytetty pankin suunnalta, mutta Herra Foo tapansa mukaan tinkasi vielä sopimukseen uusia ehtoja, joiden myöntämiseen ei omalla pankkivirkailijallamme ollut valtuuksia. Kustannusarvion tarkennettua myös pystyimme tarkentamaan tarvittavaa rahoituksen määrää. Hongan kanssa kirjoittamassamme sopimuksessa on purkavina ehtoina lainan ja rakennusluvan saaminen eli jos rahaa tai lupaa ei tule niin sopimus voidaan vielä purkaa ilman mitään sitoumuksia.

Seuraava ponnistuksemme on saada kasaan rakennuslupaa varten kaikki liitteet, joita lupahakemukseen vaaditaan. Niitähän on muutama. Ja ennen rakennuslupaa täytyy nimetä kaikenlaisia tyyppejä suunnittelemaan ja valvomaan projektia. Hongalta saamme piirustukset yläkerran osalta, joten tarvitaan vielä perustus- ja alakerran rakennesuunnitelma. Ja sitten pitäisi päättää talon väri. Jotenkin olen vähän yrittänyt siirtää tämän päätöksen tekemistä, kun se tuntuu niin isolta päätökseltä. Olemme ajelleet ympäri maakuntaa talonäytöksissä etsimässä ideoita ja katselemassa ikkunoita omien ikkunasuunnitelmiemme tueksi. Seuraavaksi lähdemme sitten varmaan etsimään juuri oikean harmaata taloa ja sovittelemaan siihen sekä valkoisia että tummia ikkunapuitteita. 

Herra Foo on tänään saanut sovittua sähköyhtiön urakoitsijan kanssa sähköjohtojen sekä vesi- ja viemäriputkien kaivamisesta. Koska nämä vedetään pöpelikköömme läheisen maatilan peltojen läpi, tarvitaan maanomistajalta hyvässä hengessä tehdyn suullisen sopimuksen lisäksi kirjallinen lupa kaivella peltoa. 

Rakennusprojektimme matkan varrella toteutuu joukko pienempiä ja suurempia unelmia. Projekti itsessään on jo meidän molempien suuri haaveiden täyttymys; Olemme aina halunneet lähteä kumpikin suunnittelemaan Omaa Taloa ihan tyhjältä paperilta, keksiä itse ratkaisut ja suunnitella itse kokonaisuus. Täydellisen tontin löytyminen oli yksi ratkaiseva etappi. Herra Foo sai omin pikku kätösin kaadella puut rinteestämme. Haaveiden muuttuminen omista ruutupaperiluonnoksista tarkoiksi rakennekuviksi ja 3D-mallinnoksiksi konkretisoi kykymme luoda toimivia ja käytönnöllisiä asuintiloja. 

Ja sitten tulee vielä kaivurikin. Herra Foon pitkäaikainen Suuri Unelma on ollut päästä käyttelemään kaivinkonetta. Tämä haave toteutuu ensi maanantaina, kun hänen vuokraamansa 13 tonnin vehje tuodaan tontillemme ja herra pääsee noukkimaan kantoja ja rapsuttelemaan maata kallion päältä. Ensi viikolla siis vihdoin näemme millainen tonttimme todellisuudessa onkaan. Sitten pääsemme myös tekemään jonkinlaisia arvioita louhimisen tarpeesta ja suunnittelemaan tarkemmin talon paikkaa tontilla. Tie meidän tontille on myös tarkoitus tehdä nyt itse, jos homma lähtee sujumaan - ja miksipä ei lähtisi. Minä olen odottanut hartaasti konkreettisia asioita projektissamme ja ensi viikolla päästään nokatusten niiden kanssa. 

Huomaan, että viikon mittaiseksi venyneen migreenikohtauksen jäljiltä minun on vaikea tuottaa yhtenäistä, helposti eteenpäin soljuvaa tekstiä. Ajatukset seilaavat edestakaisin ja hukkaan sanoja. Kirjoitan rivin ja pyyhin viisi pois. 

Vinskistä tuli isin poika Herra Foon loman alettua ja minun maattua sairasvuoteella monta päivää. Vinski haluaa isin auttamaan, pukemaan, lukemaan ja isin syliin hän kipuaa kesken leikkien kertomaan kuulumisensa. On todella liikuttavaa seurata vierestä pienen ihmisen maailmoja syleilevää kiintymystä. Vinski on riemuissaan, kun koko perhe on yhdessä ja kukaan ei lähde aamulla minnekään. Samaan aikaan Vinski on oppinut osoittamaan hellyyttä. Hän pussailee ja halailee vähän väliä, ja osoittaa empatiaa sekä eläytyy kotona vallitseviin tunnelmiin melko vahvasti. Tarkkana saa olla, kun pikkumies matkii kaikki ilmeet, eleet, äänenpainot ja sanojakin alkaa jo tulla. Olimme tänään Honka-palaverin jälkeen Seikkailupuistossa nauttimassa lämpimästä ja aurinkoisesta iltapäivästä. Vinski sai ihan oman Eskimo-puikon, jonka hän söi onnellisena.

 Ihmettelimme yhdessä Herra Foon kanssa sitä, että miten tuo lapsi voi olla jo noin iso poika. Päivästä toiseen me teemme epätoivoisia yrityksiä hallita aikaa, mutta emme me sille mitään mahda. Niin kuin ei sillekään mahda mitään, että miesväen noustessa keskenään aamulla ja valitessaan päivävaatteita, voivat väriyhdistelmät olla mitä villeimpiä.