perjantai 14. kesäkuuta 2013

siniset kumisaappaat

Jatkoin ryteikön siistimistä oksasaksilla, koska olin Vinskin kanssa kahdestaan tontilla. Oksasaksista kuuluu paljon pienempi ääni kuin raivaussahasta, ja oli siinä napsiessa aikaa kuunnella maaseudun ääniä. Täytynee ostaa lintukirja ja opetella tunnistamaan lukuisat riemukkaasti livertelevät linnunäänet. Tuuli havisutteli haavan lehtiä ja päätin säästää useamman haapapuun pihapiiriin. Katselin myllätttyä tonttiamme ja lohduttelin itseäni, että joskus sitten voin sitoa riippukeinun puuhun ja kuunnella haapojen havinaa vaaka-asennossa. Katkoin Vinskille keppejä, joilla hän leikki pitkän tovin onnellisena, koputteli puita ja kiviä. Minä naksuttelin saksilla ja löysin koivupöheiköstä vadelmapuskia. Vadelmapuskia! Tammipuita! Mustikanvarpuja! Meillä on todellinen aarre käsissämme.

Maaseutu tunkeutui korvien lisäksi nenään. Läheiseltä maatilalta toimitettiin lehmän virtsaa tonttimme viereiselle pellolle. Ratkaisukeskeskeisesti käänsin tilanteen voitoksi ajattelemalla, että kaikkeen tottuu ja pyykit voi kuivattaa myös kuivausrummussa. Maaseutu tunkeutui myös Vinskin iholle sinä aikana, kun hetkeksi käänsin selkäni ja hän kiipesi muurahaiskekoon. Vinskin luokse ehdittyäni muurahaisia kiipeili jo kymmeniä ellei satoja hänen päällään, nopeimmat olivat kipittäneet kaulaan asti. Vinski vain huuteli innoissaan äittä kato! ja yritti pyydystää muurahaisia sormiensa väliin. Saatuani murkut ravisteltua Vinskin kimpusta havaitsin epämääräisen ruskeanharmahtavan Ninja-koiramme jolkottelevan pellolta meitä kohti. Virtsan hajusta innostuneena Ninja oli ystävällisesti käynyt piehtaroimassa pellolla.



Faari eli appiukkoni on ehtoopuhteena ajanut tiemme pohjaksi tiilimurskaa. Olemme levittäneet aukileikattuja suursäkkejä suodatinkankaiksi metsäpohjan ja tiepohjan väliin. Ensi maanantaina tulee sorakuorma, joten pian tontillemme menee jo oikea tie. Toistaiseksi kumminkin kuljemme pläntillemme metsäpolkuja pitkin.


Päätimme kaataa vielä muutamia puita pois talon läheisyydestä ja auringon edestä. Tulevien naapuriemme kanssa päätimme tehdä laavun tonttiemme rajalle - pääsisimme poikien kanssa retkelle ja jopa yöpymään kodin läheisyyteen metsään. Etsimme netistä kuvia laavuista ja tämäntyyliseen ratkaisuun päädyimme:
kuva: patikka.net

Kaadetut puut sahattiin noin kolmemetrisiksi tukeiksi ja kuorittiin välittömästi, ettei kaarna ehdi kuivua runkoon kiinni. Oli aika idyllistä istuskella männynrungon päällä eväsretkellä pikkupoikien kanssa miesten kuoriessa ja kantaessa tukkeja. Taisimme siinä todeta, että nyt ollaan perusasioiden äärellä.


Uuden kotimme ensimmäiset huonekalut on hankittu. Herra Foo ei meinannut uskoa silmiään nähdessään autokatoksessamme valtavan paketin. Hänellä taisi jäädä pari sydämen lyöntiä väliin, koska Herra Foo on jokaikisessä hankinnassaan järkevä ja harkitseva. Minä en ole. Mutta toisinaan olen ja hänen on vaikea erottaa tarkkaan harkkittua ostosta ja hetken mielijohdetta. Nähdessäni nämä kattoon kiinnitettävät, valkoiset tuolit, tiesin välittömästi, että haluan ne ehdottomasti ja että ostos on järkevä. Mielikuvissani ne kiinnitetään uuden kotimme aulaan takan läheisyyteen. Tuolit voi laittaa myös ulos terassille, jos ne eivät sovi sisätiloihin, mutta olen ensimmäisestä hankinnastani täysin varma. Ja onneksi tilasin tuolit heti, koska ne myytin loppuun hetkessä.


kuva: hobbyhall.fi







Tänään on satanut vettä lähes koko päivän. Minulla on tapana katsoa sää aamulla ikkunaruudusta, Herra Foolla edellispäivänä vähintään kolmesta eri lähteestä. Meillä oli suunnitelma: olimme päättäneet käyttää päivän kaikenlaisten paperi- ja rästiasioiden hoitamiseen. Uusi terä raivaussahaan (joojoo, ei se ollutkaan ihan pieni raapaisu kiveen ja tullutkaan kuntoon teroittamalla), auton huolto, kuntosalikortti jäähylle, paperit Kelaan, koululle virkavapausanomus, vauva- ja synttärilahjan hankintaa, talon ulkomaalien värikarttojen noutamista, kaupassa käyntiä, jätteiden viemistä lajitteluun, laskujen maksamista, puheluita, Vinskille uusien kumisaappaiden ostamista.

Vinski halusi pitää uusia kumisaappaita sisälläkin. Ulkoiluttaessamme Ninjaa, Vinski pysähtyi vähän väliä silittämään uusia kenkiään. Hän kokeili hyppiä ja tanssia uusilla saappaillaan ja kävellä erilaisilla alustoilla: nurmikolla, asfaltilla, hiekalla, kalliolla. Äidin poika. Kyllä minäkin aina vähän tanssahdan uusien kenkien kunniaksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti