kardemummapannari

Olemme viettäneet kotiviikonloppua. Viikkojen raksailun jälkeen nykyinen kotimme pihapiireineen lähestulkoon kirkuu hellää hoivaamme. Minä ryhdyin aamutuimaan kuljettelemaan tavaroita oikeille paikoilleen, ja tilan raivaaminen kaapeista johti siihen, että ryhdyinkin siivoamaan kaappeja perusteellisesti. Auton peräkontillinen lähtee kierrätykseen kaikenlaista turhanpäiväistä. Ihminen on hullu, mielipuoli kerätessään ympärilleen hulvattomat määrät tavaraa. Meilläkin on vielä varastossa edellisen muuton jäljiltä tavaroita laatikoissa purkamatta. Voi olla, ettei niitä ole purettu edes sitä edellisen muuton jäljeltä. Kuvio on aina täsmälleen sama: Päätän tyhjentää varastot ja kaapit turhasta roinasta, mutta sillä hetkellä, kun minun pitäisi nostaa vanhat koulukirjat, piirustukset, kirjeet ja kortit roskakasaan, en pystykään siihen. Lajittelen muistot kenkälaatikoihin ja täytän niillä kaapin päälliset ja sisukset, laitan Herra Foon rakentelemaan muistolaatikoilleni hyllyjä ja säilytysjärjestelmiä sekä kipuamaan ullakolle kuskaten muistojani talteen. Uhosin ääneen Herra Foolle, että tänään lähtee ja isolla kädellä. Olin sanojeni mittainen nainen.

Seuraava muutto voikin koittaa yllättävän pian. Olemme jatkaneet hintaneuvotteluja ostajaehdokkaidemme kanssa ja alamme liikkua talomme hinnan suhteen pikkuhiljaa samoissa sfääreissä. Talojen omistajavaihdoskuviot ovat aina kummallinen palapeli. Meillä on talo myynnissä, jonka ostajat laittavat talonsa myyntiin ja kaupan toteutumisen ehdoksi tulee, että ostajien täytyy saada omansa myytyä ensin. Jos heidän talonsa ostajilla on sama tilanne, niin päädymme tilanteeseen, jossa me odotamme, kun he odottavat, kun jotkut odottavat.

Sitä me emme osanneet odottaa, että Ruskon rakennustarkastaja olisi niin tehokas, että rakennuslupamme olisi perjantaina jo postissa, kun keskiviikkona olimme vasta käyneet toimittamassa hakemuksen. Keskiviikkona saimme suullisen hyväksyvän päätöksen ja nyt asiasta on jo mustaa valkoisellakin. Mahtavaa! Meidän perhe ei ainakaan kaipaa enää suurien kaupunkien byrokratian rattaisiin tämän jälkeen. Maalaiskunnan suorasukainen ja konstailematon toiminta sopii erityisesti pohojammaalaisen ajatusmaisemaan.

Saimme eilen ensimmäiset luonnokset keittiösuunnitelmastamme. Näyttää siltä, että saan haaveilemani suuren maisemaikkunan keittiöön, ja tason yläpuoliset kaapit voidaan jättää kokonaan pois yhdeltä seinältä. Tämä ratkaisu avartaa tilaa ja päästää aamuauringon kujeilemaan keittiöömme. Yläkaappeihin suunniteltu astiasäilytys siirretään alemmaksi tavallista syvempiin vetolaatikoihin. Liki kolmetuntiseksi venynyt palaveri paljasti sen kuinka keskeneräisiä ajatuksemme vielä ovat ja kuinka valtavasti meillä onkaan toiveita ja ajatuksia tulevan keittiön suhteen. Keittiösuunnittelija olisi voinut mielestäni hiukan rohkeammin tuoda esille omia ajatuksiaan, kokemustaan ja ideoitaan - sitä vartenhan me siellä olimme, että saisimme apua suunnitelman tekemiseen. Palasimme samat ongelmakohdat mukanamme. Sovimme kuitenkin ensi viikoksi uuden tapaamisen, jolloin kuulemme tarjouksen ja toivottavasti myös uusia ehdotuksia ratkaisematta jääneiden toimintojen toteutustavoista.

Olemme alkaneet haaveilla keittiöön komposiittitasoista, joissa olisi allas samaa yhtenäistä materiaalia. Näin keittiötasoihin ei tulisi ollenkaan likaa kerääviä saumoja. Näimme Ikeassa yhden tällaisen tason, ja toinen löytyi Orikedon keittiötukusta nimellä Samsung Staron ^® Solid Surface. Tasojen hintaluokka on varmaan sama kuin kivitasojen, joten komposiittiratkaisuun päätyminen haukkaisi merkittävän osan keittiöbudjetistamme. Budjetista, jota ei vielä ole. Herra Foolla on varmasti exceleissään kaikenlaisia summia mietittynä, mutta todellinen budjetti laaditaan sitten, kun olemme saaneet useampia tarjouslaskelmia ja pääsemme kärryille siitä, mitä toivomamme keittiö maksaisi.

Minulla on ärsyttävä ongelma: kallis maku. Oli kyse asiasta kuin asiasta, niin valitsen useimmiten kalleimman vaihtoehdon. Valaistussuunnitelmaa tehdessäni olen perehtynyt valaisimiin ja alkanut valita tulevan kotimme eri tiloihin sopivia valonlähteitä. Onnistun aina ihastumaan johonkin designklassikkoon, jonka hinta on satoja euroja. Saan ehkä ylipuhuttua Herra Foon yhteen designvalaisimeen, mutta minunkaan keinoni ja ilmiömäinen kykyni jankata haluamieni asioiden perään eivät todennäköisesti riitä käännyttämään kirstumme päällä istuvaa Herra Foota useampaan kalliiseen hankintaan. Vaihtoehdoiksi jää siis A. ostaa raaputusarpa, B. lotota, C. säästää, D. valita halvempi vaihtoehto. Tai E. käydä ostamassa valaisimet ja kärsiä seuraukset. 

Kauneus ei onneksi asu jossakin tietyssä valaisimessa tai huonekalussa. Kauneutta on kevyesti rullaava arki, läheisten läsnäolo, yhteinen puuhastelu, hymyt, kosketukset, jutustelut. Koiran puhdas ja trimmattu turkki, vastaleikattu nurmikko ja rikkaruohoista kitketty kasvimaa. Pienen pojan käsi omassani. Koti-illan kupliva kardemummapannari. 

 ennen ja jälkeen