raksankestävä

Viikonloppu vierähti mökillä taloprojektin levätessä alitajunnan syövereissä. Välillä jokin asia, tapahtuma tai toiminta nosti esiin oivalluksen: Eikös niin, että sitten meidän uudessa kodissa tämä ratkaistaan näin...? Outo ympäristö ja ihmisvirta, hampaat, kuumuus, hyttyset, lokkien ja tiirojen kirkuna tai mikä lie sai Vinskin nukkumaan yönsä huonosti, mikä tarkoitti sitä, ettemme mekään nukkuneet hyvin. Sunnuntai-aamuna kävelimme kahden Vinskin kanssa nousevassa auringossa kimaltelevan pihanurmen poikki päivän ensimmäiselle retkelle klo 6.34. Kävyt, kivet ja muurahaiset näyttivät aivan erilaisilta matalan aamuauringon valossa pitkine, pitkine varjoineen. Taisi pikkuherra itsekin huomata olevan liian aikaista päivän aloituksella, kun matkaa tehtiin pääasiassa äidin sylissä, kädet tiukasti kaulalle kiedottuna, raukeaa yninää askelten tahdittamana pitäen.

Viikko alkoi siis pienessä univajeessa, pää täynnä ajatuksia ja toiveita siitä, mitkä asiat voisivat tällä viikolla nytkähtää eteenpäin. Kaunis ajatuksemme lähteä koko perheen voimin aamuisin liikkeelle, yhdessä, samoilla polttoaineilla, ei taida olla pidemmän päälle järkevää. Tänään Vinski nukahti suunnitellusti autoon ja ajoimme piipahtamaan eläinlääkäriin opettelemaan Ninjan siedätyshoitopistosten antamista. Siitä jatkoimme Ruskolle lounastamaan ja klo 12 sai Herra Foo vasta kaivurinsa käyntiin. Tämä aamu opetti, että joukkueemme jakautuu jatkossa eri osastoihin, keskitymme omiin erityisosaamisalueisiimme ja hoidamme omat tehtävämme tehokkaammin. Vaipat, välipalat, ruokapurkit, vaihtovaatteet, ulkoilupuku, juomamukit, xylitolpastillit, toiset kengät, lastenrattaat, sadesuojat, Ninjan ruuat, pyyhe ja kaikki muu mitä päivän aikana matkakohteesta riippuen tarvitaan olkoon minun vastuullani. Hypätköön Herra Foo herättyään autoonsa ja suunnatkoon metsäpläntillemme tekemään Miesten töitä. 

Herra Foo on jo hankkinut pölyn, iskun, veden ja raksan kestävän puhelimen itselleen. Tänään alkoikin tien tekeminen ja tontin rapsuttaminen. Herra Foo istui kertakaikkisen onnellisena kaivurin puikoissa ja nyppi kantoja irti. Varsinaisesti homma oli ollut jonkun verran haasteellista, ja on mahdollista, että ammattilainen olisi voinut saada homman jo valmiiksi. Koska kaivurin vuokraaminen omaan käyttöön maksaa alle puolet hinnasta, joka olisi pitänyt maksaa kaivinkoneenkuljettajalle työstä, on Herra Foolla varaa käyttää vaikka tupla-aika maatöihin. Silloin ei tietysti synny rahallista säästöä, mutta jopa Herra Foo ymmärtää, ettei kaikkea mitata rahassa.

Olemme valinneet projektillemme vastaavan työnjohtajan ja pääsuunnittelijan. Tämä JJ, joksi aion häntä kutsua, on saanut kahta eri kautta hyvät suositukset ja vaikuttaa myös meistä pätevältä ja asialliselta, vaikkakin kiireiseltä. Tapaamme JJ:n keskiviikkona ja toivomme, että saamme taas yhden ison harppauksen projektia eteenpäin ja rakennuslupahakemuksemme alulle. Herra Foolla on tarkka lista mahdollisista vastaavan työnjohtajan työtehtävistä, joten tarkennamme sopimusta vielä niin, että on mustaa valkoisella siitä, millä tavalla JJ sitoutuu projektiimme ja mitkä tehtävät hänelle kuuluvat. Muilta rakennuttajilta on kuulunut tarinoita monenlaisista vastaavista työnjohtajista: jotkut piipahtavat tontilla tämän tästä tutkimassa miten homma etenee, toiset hoitavat tasan tarkkaan vain pakolliset tehtävät ja lähinnä allekirjoittavat papereita. Me tietenkin toivomme osallistuvaa ja innostunutta työnjohtajaa, johon on helppo ottaa yhteyttä ja jolle rakentaminen on intohimo. Sanomattakin on selvää, että odotamme vastaavalta työnjohtajalta ammattitaitoa, ongelmanratkaisukykyä ja joustavuutta sekä paneutuneisuutta. Siitäkin on etua, jos vastaavalla työnjohtajalla olisi hyviä kontakteja, joita meidänkin olisi mahdollista hyödyntää. Meillä esimerkiksi puuttuu vielä osa suunnittelijoista ja vastaavista.

Ensimmäinen Hongan lasku tipahti jo postiluukusta ja odottelemme lähipäivinä saavamme ensimmäiset versiot varsinaisista rakennuslupakuvista. Saimme ikkuna-asiat päätettyä ja minulla on todella tyytyväinen ja rauhallinen olo nyt. Olen tainnut usean viikon ajan kantaa ikkunoita harteillani, nyt voin vihdoin laskea ne alas ja keskittyä muihin asioihin. Muutimme makuuhuoneiden talonpäädyissä olevat ikkunat aukeaviksi ikkunoiksi, joten ne toimivat sekä tuuletusaukkoina että pakollisina hätäpoistumisteinä. Makuuhuoneiden aukeavat ikkunat alkavat lattiasta ja ovat kooltaan L70xK210 eli melkein oven kokoisia. Makuuhuoneiden toiset ikkunat ovat samankokoisia kuin edellämainitut, mutta ovat viereisellä seinällä ja vaakatasossa reilun metrin korkeudessa lattiasta. Nämä vaakasuuntaiset ikkunat tulevat kiinteinä eli niissä on vain kaksi pestävää pintaa. Aina, kun saamme jonkun ikkunoista vaihdettua kiinteäksi, vähenee pestävien pintojen määrä puoleen. Niin suuressa talossa, kun meille on tulossa, on tämä ehdottomasti huomioon otettava asia. Siinä vaiheessa kun piirtelimme taloa ja ikkunoita, ei ensimmäisenä tullut mieleen työläs ikkunoiden pesurumba, vaan valo ja näyttävyys. Exel-taulukostamme Talon käyttökustannukset Herra Foo vähentää puolet kohdasta Ikkunoiden puhdistus ja myhäilee tyytyväisenä.

Herra Foolla on exel-taulukko kaikesta mahdollisesta. Minulla on ideakirja, johon leikkaan ja liimaan kuvia, lehtileikkeitä, mainoksia ja suunnitelmia. Minä etsin täydellisiä väriyhdistelmiä, oikeanlaista tunnelmaa, minimalistista muotokieltä, käytännöllistä kauneutta ja rohkeita yksityiskohtia. Herra Foo etsii kustannustehokkaita ratkaisuja, asumis- ja käyttökustannuksia pienentävää talotekniikkaa sekä asumisen ja arjen mukavuutta. Herra Foo osaa vetää käsijarrusta oikealla hetkellä ja ajatella asioita monelta kantilta. Minä hoputan ja patistelen tekemään päätöksiä, että pääsisimme muuttamaan ennen eläkeikää. Minulla on hyppysissäni värit ja sisustus, Herra Foo ymmärtää kaikenmaailman nippenappelit ja aparaatit. Ajatuksissamme ja unelmissamme tuntuu siintävän yhteinen ja yhtenäinen kuva unelmien kodista. Minusta tuntuu, että projektissamme on melkoisen hyvät ainekset erilaisuutemme ja samanlaisuutemme takia.