vyöry

Päivät kulkevat jonossa, muuttuvat viikoiksi ja tämä kummallinen arkemme vyöryy eteenpäin. Taloprojektin intensiivisyys on nyt todenteolla iskenyt tajuntaamme, ja tuntuu tällä hetkellä, ettei mitään muuta mahdu elämään. Tätä tietenkin vahvistaa se, että Herra Foo on lomalla ja meillä on aikaa yhdessä suunnitella, kilpailuttaa, tavata rakennusalan ihmisiä - ja olla tontilla. Meillä on menossa sellainen vaihe, että täytyy nopeassa aikataulussa päättää ja selvittää monenlaisia asioita, kaikki taloa koskevat suunnitelmat täytyy saada käyntiin ja toteutukseen. Herra Foo haluaa myös tehdä talonsa itse, joten kiirettä pitää. Onneksi sentään keskikesän juhla tuli väliin hiukan katkaisemaan tätä hulabaloota, ja ajoimme Pohojammaalle juhannuksen viettoon. Siellä mummun ja papan hoitaessa Vinskin aamuvuorot ja ylläpitäessä All Inclusive -majoitusta, pääsi kuukausien aikana meihin hiljalleen hiipinyt väsymys oikein kunnolla valloilleen ja purkautumaan. Nukuimme pitkään aamulla ja päiväunet päälle. Välillä istuimme taas notkuvien pöytien ääreen. Näillä panoksille jaksaa taas pitkään.

Reissun jälkeen Herra Foo alkoi läkähdyttävästä helteestä huolimatta samantien ahkeroida tontilla kaivurin kanssa....

...meillä lopuilla perheenjäsenillä oli muita kiireitä.

Herra Foo on heilutellut kaivuria tontilla siihen malliin, että nyt voi louhintafirma saapua paikalle. Olimme antaneet jo periksi aiemmin laatimallemme aikataululle hakea rakennuslupaa ennen kesälomakautta. Näytti nimittäin siltä, että emme saa kaikkia liitteitä kasaan ja rakennuslupakuvia ajoissa. Kävikin sitten niin, että palaset loksahtivat yksi kerrallaan kohdalleen ja nyt meillä on rakennuslupa! MEILLÄ ON RAKENNUSLUPA. Huhheijaa. Ilmoitus myönteisestä päätöksestä menee ensi viikon alusta kunnan ilmoitustaululle ja siitä lasketaan 14 päivän valitusoikeus, minkä jälkeen rakennuslupa on lainvoimainen. Sitä odotellessa on kuitenkin luvallista esimerkiksi räjäytellä kalliota, mikä tuntuu näin maallikosta katsottuna aika merkilliseltä. Nostellaanko ne kivenmurikat takaisin paikoilleen, jos rakennuslupa ei saa lainvoimaansa?

Yksi merkittävimmistä tekijöistä asioiden sujuvaan rullaamiseen on ehdottomasti ripeät, asiantuntevat, hyvillä kontakteilla varustetut ja tavoitettavissa olevat vastaavat ja suunnittelijat. Saimme Hongalta lupakuvat sähköpostiimme juhannustorstaina myöhään illalla, ja lähetimme ne seuraavana päivänä rakenne- ja perustussuunnittelijalle. Samana iltana puoli yhdeltätoista tuli ehdotus asemakaavapiirroksesta ja sen hyväksyttyämme kyseinen suunnittelija toimitti kuvat kuntaan. Vastaava työnjohtaja toimitti suoraan kuntaan perustamistapaselvityksen muutaman päivän kuluttua sitä pyydettyämme. Keräämämme joukkio näyttää ainakin tässä vaiheessa projektia todella hyvältä.

Tartuin todella isoa härkää sarvista ja ryhdyin kilpailuttamaan sähkösuunnittelijoita ja -urakoitsijoita. Herra Foo preppasi minua ja yritin painaa mieleeni sulakkeiden kokoja ja muuta sellaista mistä en juurikaan mitään tajua. Muutama vaikea kysymys minulle esitettiin ja tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta olin pelännyt aivan turhaan uuden osa-alueen valtaamista. Kuudennen firman kohdalla puhuin jo aivan suvereenisti sähkömiesten kieltä.

Tänään on tapahtunut hurjasti asioita. Sähkösuunnittelija/-urakoitsijahakemukset on vetämässä. Vesi- ja viemäriputkien hinnat on kilpailutuksessa Maailman Parhaiden Naapureiden toimesta. Herra Foo sai tontillamme kaiken maan rapsuteltua kallioiden päältä pois, kannot ovat pinossaan, kivenmurikat omassaan ja maa-aines läjässä tulevalla etupihallamme. Vihdoinkin soraa tuotiin niin isolla autolla, että riitti meidän tontillemme asti. Yksi toive on täyttynyt: Meille pääsee tietä pitkin! Herra Foo ajeli traktorilla edestakaisin ja lanaili soran piukkaan tiilimurskeen väleihin. Louhintafirmojen edustajia kävi katselemassa tonttejamme ja he tekevät meille lähipäivinä tarjouksensa. Yksi louhintaäijä arvioi, että tontillamme louhittavaa on noin 400 kuutiota ja siihen pitäisi varata kolmesta neljään päivää. Vertailun vuoksi: Maailman Parhailla Naapureilla, tasamaan asujilla, louhintatyöhön menee kolmesta neljään tuntia. Näyttää siltä, että olemme pahasti myöhässä louhinta-asian kanssa. Räjäytyskalustoa on Suomenmaassa rajoitetusti ja kesäkaudella se on kaikki lähestulkoon yötä päivää käytössä. Tässä voikin tulla ensimmäinen projektimme yllätyskulu, kun emme voikaan kilpailuttaa firmoja hinnan perusteella, vaan sen mukaan kuka pystyy tekemään homman valmiiksi elokuun alkuun mennessä. Jos joudutaan menemään siihen, että räjäytys tehdään viikonlopputyönä tulee hintaan aikamoinen korotus.  Ensi viikon alussa päätämme louhijan ja lyömme lukkoon aikataulun työlle. Tässä olisi minussa asuvalle Murehtijalle oiva kohta taas menettää yöunensa, mutta päätin mielessäni uskoa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin.

Kakkapumput saapuivat myös tänään. Kyllä saa taas Herra Foo vähän kaivella, että nämä vajaa kolme metriä korkeat säiliöt ovat maan alla.

Huomenna alkaa yksi ihanimmista ja mielenkiintoisimmasta osa-alueista: keittiösuunnittelu. Tai siis kyllähän suunnittelu on ollut käynnissä omassa päässämme jo pitkän aikaa, mutta huomenna suuntaamme Kvik-keittiöön tekemään ensimmäistä suunnitelmaa ja kuuntelemaan heidän tarjoustaan.  Tarkoituksenamme on kilpailuttaa keittiövalmistajia, mutta ennen kaikkea myös kierrellä kuuntelemassa ja katselemassa millaisia ratkaisuja olisi tarjolla. Keittiösuunnitelmastamme on myös monia riippuvaisia asioita. Keittiön ikkunan ja oven lopullinen sijoittaminen ja siten lopullisten piirustusten hyväksyminen odottaa keittiöratkaisuja. Myös valaistus- ja sähkösuunnitelman haluamme tehdä vasta sitten, kun tiedämme millaisen keittiön haluamme. Keittiön kiinteät kalusteet kun määräävät voimakkaasti valonlähteiden sijaintia, määrää ja voimakkuutta. Tuntuu, että pistorasiat ovat usein keittiössä väärissä paikoissa; miten sellaisen saisi vältettyä nyt tässä projektissa? Kun keittiösuunnitelma tehdään jo näin aikaisessa vaiheessa, kuinkahan monta kertaa ehdin muuttaa mielipidettäni tekemieni valintojen suhteen?

Olemme saaneet nykyisestä asunnostamme kaksi tarjousta. Toisen kanssa kauppoja on hierottu jo kohta parisen viikkoa; vielä on kauppahinnasta pientä näkemyseroa. Yllättävän stressaavaa on asunnon myyminen, vaikka olemmekin näin hurjan aikaisin liikkeellä asian kanssa. Tällä hetkellä asunnot eivät vaihda omistajia, kaikenlaisia asuntoja on kuulemma rivissä myymättä ja ihmiset arkailevat ottaa lainaa pankeista. Marginaalit ovat melko korkealla ja jatkavat vain nousuaan. Välittäjämme varoitteli meitä tilanteesta, että jätämme hyväksymättä kohtalaisen hyvän tarjouksen ja emme saa enää muita tarjouksia, kun taloustilanne menee vaikeampaan suuntaan. Myyntihinta on nyt jo vedetty niin tiukoille, että saamme juuri ja juuri omamme pois ja välittäjäpalkkion maksettua. Alennusmyyntiinkään ei ole järkeä ruveta, kun olemme alkamassa niin suureen rakennusprojektiin. Toisaalta pienempi on muutamien tuhansien eurojen häviö tässä kohdassa, kuin ensi keväänä kahden talon loukussa, jos välittäjän ennustukset pitäisivät paikkansa. Rakennusprojektiamme vetäessämme tekemämme päätökset perustuvat etsimiimme faktoihin, vertailuihin ja järkeviin ratkaisuihin. Nykyisen asuntomme myyntipäätöksenkö pitäisi perustua mututuntumaan, ennustuksiin ja pelkoihin?  Antaessamme hiukan periksi nykyisen hinnassa, saisimme sillä summalla itsellemme mielenrauhan ja menolipun lähemmäksi raksaamme. Se helpottaisi melkoisesti, kun edestakaisiin matkoihin ei kuluisi niin paljon aikaa. Mutta olisiko meillä käytettävissämme yhtään sen enempää aikaa?

Ajan kulumisen huomaa Vinskin touhuista ja sanavaraston kasvamisesta. Vinski pomp-pomp-pomp-pomp-pompii, suukottaa, halaa ja matkii eläimiä ja kulkuneuvoja. Uusia sanoja tulee joka päivä, kaikkein helpoimmin Vinski tarttuu sanoihin, joissa suhisee ässä: pitsa, maissi, pitsi, bussi, isi, kissa, katso, ampiainen sanoo ssssszzzzzz... Vinski nauttii kovasti, kun osaa kertoa mitä haluaa ja häntä ymmärretään. Kukapa meistä ei.

Tänään vaihtui jo huomiseksi ja pimeys sitoi pihapuut yhdeksi mustaksi möykyksi. Vinskiä yskittää ja kurkkuun sattuu, henki rohisee ja vinkuu. Pienet sormet hipeltävät äidin käsivarsia, kun istumme sylikkäin etsimässä unta.