taikinaterapiaa

Odotamme rakkaita vieraita Pohojammaalta. Aamusta asti on ollut vatsassa perhosia, niin mahtavalta tuntuu saada meille kylään oma äiti ja isi. Rekilän mummulla ja pappalla on tänään edessään liki viiden sadan kilometrin autoretki. Minulla on viikonloppusuunnitelmissa rakentaa heidän kanssaan Vinskille hiekkalaatikko terassin rakentamisesta yli jääneestä puutavarasta. Harmi vaan, että Vinskin suussa yksi poskihammas jomottaa todella paljon ja saa hänet käyttäytymään kuin mielipuoli. Raitis ulkoilma, ötökkätutkimukset ja pihakivien lajittelu helpottaa oloa. Kaupassa käydessämme Vinski oli kuitenkin täyttä aurinkoa, hymyili, kujersi ja flirttaili ostoskärryistä kaikille mammoille ja papoille.

Jännäksi menee talohommien kanssa. Eilisen päivitykseni jälkeen toimitussisällöstä löytyi useita epäkohtia, joiden havaitsemiseen tarvitsimme kilpailevan talotoimittajan apua. Tämän motiivina on tietenkin myös saada näyttämään oma tarjouksensa paremmassa valossa, mutta varmasti myös vilpittömästi ohjata näkemään sudenkuopat. Ihmetystä tietenkin herättää se, että yksi hirsitoimittaja saa poljettua hintansa useita tuhansia euroja muita halvemmaksi. Vedämme sen verran käsijarrua, että teemme tarkan toimitussisältöselostuksen talopaketistamme ennen kuin jatkamme eteenpäin. Sopimusluonnoksessa täytyy olla esimerkiksi tarkkaan merkittynä ikkunoiden ja ovien toimittajat, lämmön- ja ääneneristävyys, lukot, helat ja pintakäsittely. Kattorakenteessakin on valtava määrä erilaista puutavaraa, rimoja ja palkkeja, että opiskelemme varmaan netin avulla rakennusinsinööreiksi   tarjouksien vertailemiseen tarvittavan tietämyksen saavuttaaksemme. Viikonlopun aikana meidän tavoitteenamme on käydä talosuunnitelmamme huone huoneelta ja kohta kohdalta läpi, ja kirjata ylös kaikki suullisesti sovitut asiat. Yhtäkkiä tämä kaikki tuntuu hiukan pelottavalta. Mielettömän iso kokonaisuus hallittavana, paljon uusia perehtymistä vaativia asioita ja liossa järkyttävä summa rahaa. Minä ehdin jo hiukan panikoitua sopimuksen epäkohdista ja olin jo aivan valmis vaihtamaan vielä firmaa, mutta tämän aamun tiivis sähköpostien vaihto ja Herra Foon saama rauhoitteleva puhelu ovat saaneet tasattua tunnemyrskyä. Tunteet antavat järjelle kyytiä.

Päätin turvautua taikinaterapiaan. Stressihormonitaso laskee, kun rutistelee piirakkataikinaa niin, että se tursuaa irstaasti sormien välistä. Tässä Mielettömän hyvän mustikkapiirakan ohje, jota muuntelin siten, että vähensin sokeria ja vaihdoin vaniljajogurtin tilalle vaniljarahkan ja lisäsin mustikoiden päälle tulevan rahkasössön määrää. http://kirsi1974.vuodatus.net/lue/2008/04/mielettoman-hyvaa-mustikkapiirakkaa
Onko kyltymättömyys kuolemansynti? Yksi piirakka ei riittänyt, joten uuniin lähtee vielä broileripiirakka ja raparperi-valkosuklaabrownie. Mikään ei toivota paremmin tervetulleeksi kuin vastaleivotun tuoksu.