alkuja ja loppuja

Onneksi Herra Foo jää pian kesälomalle ja isäkuukaudelle, jotta saadaan projektiimme hiukan vauhtia. Istuimme tiistaina Hongan toimistossa pari tuntia käymässä asioita läpi ja ehdimme vain pintaraapaisun. Tämän session aikana paljastui se tosiasia, että meillä on vielä valtavasti suuria asioita pohdittavana ja päätettävänä. Taidamme pikkuhiljaa päästää irti aikataulustamme ja pyhittää suunnittelulle niin pitkän ajan kuin se sitten vaatiikaan. Kokeilemme vielä pientä suunnittelun loppurutistusta ja tehokasta työjaksoa, jos saisimme rakennusluvan ennen heinäkuuta, mutta ei loppuelämän taloa koskevia päätöksiä kiireessä voi ratkaista.

Koska ikkunat ovat kodissamme pääosassa, kävimme ensimmäisenä läpi niihin liittyviä asioita. Haluaisimme kaikki ikkunat kiinteinä. Tähän ratkaisuun meitä ohjaa ulkonäkö, pestävien pintojen määrän rajoittaminen ja Herra Foota kiehtoo myös kahdeksan prosentin hintaero. Harmillista on se, että huoneiden pimennykseen tuleva verho tai sälekaihdin tulee kiinteään ikkunaan pinta-asennuksena. Paloturvallisuusasioiden takia meidän täytyy varmaan myöntyä siihen, että jokaisessa huoneessa on sekä varapoistumistienä toimiva aukeava ikkuna että toivomamme kiinteä ikkuna. Selvitystyön alla on myös erilaiset vaihtoehtoiset tuuletusikkunat ja -räppänät. Haluaisimme luoda ikkunoista selkeän ja minimalistisen kokonaisuuden unohtamatta kuitenkaan käyttömukavuutta eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Etelään antavat isot ikkunat ruokailutilan ja olohuoneen kohdalla ovat myös vielä mietinnän alla. Haluaisimme tästä "lasiseinämäisen" vaikutelman eli ikkunoiden väliin tulisi mahdollisimman vähän tavaraa. Tällainen seinä olisi mahdollista toteuttaa jonkinlaisella palkkimenetelmällä. Painumattomalla seinärakenteella ei ikkunaseinän toteutuksessa olisi mitään ongelmia, mutta painuvan hirsiseinän ollessa kyseessä jää rakennesuunnittelijoiden ratkaistavaksi järkevin toteutustapa. Honka-myyjämme omistautuneisuudesta ja työteliäisyydestä kertoo se, että eilen illalla yhdeksän aikaan hän laittoi sähköpostia meille koskien tätä ikkunaseinän palkkiasiaa. Rakennesuunnittelu oli vastannut sen olevan kyllä mahdollista, mutta nyt odotamme vielä havainnekuvia ennen suunnittelun jatkamista. 

Paloturvallisuudesta vielä sen verran, että on todella erikoista, että paloturvallisuus- ja muissa säädösasioissa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Naantalissa pari vuotta sitten sattuneen tuhoisan tulipalon jälkeen monet kunnat ovat ihan aiheesta kiristäneet määräyksiään. Ulkonäköseikat ovat meille todella tärkeitä, mutta olisihan se silkkaa tyhmyyttä tehdä makuuhuoneista tyylikkäitä surmanloukkuja. 

Välillä tähän kaikkeen pohtimiseen väsähtää. Tänään olen ajatellut, että mitä me tässä oikein edestakaisin vatvotaan asioita. Mitä jos vain päätettäisiin loput asiat. Onko jokaikisestä nippelistä ja nappelista pakko etsiä kaikki mahdollinen tieto ennen kuin mitään ratkaisuja tehdään? On varmaan luonnollista tuntea tämän projektimme välillä kuristavan niin, ettei henki kulje, kun hommaa vedetään tällaisella intohimolla kuin me sitä teemme. Onneksi on Vinski, ystävät, perhe, puutarha ja arki, jotka vievät välillä huilitauolle talonsuunnittelusta.

Olimme Vinskin kanssa tänään katsomassa koululla kevätjuhlia. Minun luokkani oppilaat ovat kasvaneet isoiksi ensi syksyn yläkoululaisiksi. Katselin näitä lapsia juhlassa, annoin katseeni pysähtyä vuorotellen jokaisen kohdalla ja pysähdyin miettimään jokaista ihmistainta. Monia ihania, hauskoja, tunteikkaita muistoja tulvi mieleeni ja päällimmäisenä minulle jäi suuri ihmetys: miksi aika juoksee niin nopeaan? Nämä olivat ihan vasta pieniä kakkosluokkalaisia ja nyt tässä jo lähdössä maailmalle. Maskaraa, korkokenkiä, äänenmurrosta, teini-ikäisen vaivautuneisuutta, silmissä haikeutta, iloa, odotusta ja jotain villeyttä, jonka minä olen jo menettänyt. Jotain suurta päättyy ja vielä suurempaa alkaa. Katsoin heitä kyyneleet silmissä ja toivoin, että heillä olisi repussaan taito tehdä fiksuja valintoja, kyky rakastaa, pyytää ja antaa anteeksi ja kohdella muita ihmisiä hyvin. Toivoin, että surua ja iloa olisi juuri sopivassa suhteessa ja että heidän unelmansa toteutuisivat. Toivoin, että elämä olisi hyvä heille.

Kyyneleet vaihtuivat nauruksi, kun Vinski tanssi ja taputti esitysten mukana. Riemukkaasta kevätjuhlatunnelmasta innostuneena Pikkuherra myös intoutui huutelemaan kaikki osaamansa sanat salissa. Onneksi sanavarasto rajoittuu (toistaiseksi) sieviin sanoihin: auto, tyttö, äiti, käpy, maissi, bussi, puu, knuu (=kukka), päivääpäivää. Pieni käsi heilui ja suusta pulppusi moi, moi.