päättämättömyyksiä

Olemme saaneet nyt ensimmäiset tarjoukset myös alakerran eli kellarikerroksen mahdollisilta tekijöiltä. Halusimme tämänkin osa-alueen suhteen kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja hintahaarukkaa. Suosikkimme on tällä hetkellä Potius, jolta saisi alakerran koko suunnittelun ja kiviseinät tulisivat heiltä valmiina elementteinä, jotka nostetaan paikoilleen. Alakerta olisi valmis muutamassa päivässä. Seinissä olisi pistorasiat ja muut sähkövedot valmiina. Potius houkuttelee helppoutensa ja nopeutensa ansiosta; sekä ulko- että sisäseinät olisivat maalausta vaille valmiina. Toinen vaihtoehto on se, että alakerta rakennetaan harkoista - itse tai teetettynä. Harkoista rakentamalla työtä on huomattavan paljon enemmän: seinien muuraaminen, roilottaminen sähkövetoja varten, ikkunoiden ja ovien asennusvalmiuden rakentaminen... Ja sitten se kaikkein kamalin työ: seinien tasoittaminen. Rakennusurakkansa jo valmiiksi saaneet ystävät ja tutut ovat lähes poikkeuksetta sanoneet, että jos jotain tekisivät toisin, niin jättäisivät tasoitustyöt ammattilaisille. Itse tekemällä luonnollisesti säästämme kymmeniä tuhansia euroja, mutta muuraamiseen kuluvaa aikaa on melko vaikea arvioida. Pohojammaalta on kyllä luvasa meleko ahkeria ja aikaansaavia ihimisiä talakooavuksi, johan alakaa tulla talua. Mutta uskallammeko ottaa riskiä, ettei valmista olekaan hirsikehikon saapumiseen mennessä...? Laskelmamme ovat vielä kesken, mutta näyttää siltä, että tässähän pääsee vielä oppimaan muurariksi. Yksi hirsitoimittajista heitti vielä tiukan tarjouksen tarjoamalla "kaupan päälle" alakerran harkot ja laastit. Sievoinen summa säästöä.

Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon tarjousneuvottelujen yhteydessä. Osa myyjistä herättää heti ensihetkestä alkaen luottamusta ja tietynlaista kunnioitusta, toisten kanssa sen sijaan homma tökkii alusta alkaen. Yksi merkittävä myyjän ammattitaidon mittari on se, millaisella sävyllä hän esittelee tuotteensa ja palvelunsa. Toiset myyjät pidättäytyvät oman tuotteensa etujen esille tuomisessa ja kehumisessa, toiset lähtevät liikkeelle haukkumalla ensin kaikki kilpailijansa. Sain tänään yhdeltä hirsitalotoimittajalta puhelun, jonka tarkoituksena oli muistuttaa meitä siitä, kuinka surkeita kaikki muut vaihtoehdot ovat. Puhelun jälkeen minulla oli ankea ja ärtynyt olo. Myyjä myös väitti tietävänsä, että kaikki muut ovat todella paljon kalliimpia kuin heidän pakettinsa on. Kieltäessäni tämän (mikä on totuus tarjousten pertusteella), hän jatkoi linjaansa tokaisemalla, että me emme vain ole huomanneet mitä kustannuksia muilla tulee vielä lisäksi. Puheluhan oli sinänsä aivan loistava! Tämä myyjä teki meille suuren palveluksen antamalla ajattelemisen aihetta ja sysäyksen vielä kerran tarkistaa olemmeko varmasti ottaneet kaikki huomioon. Ikävästi jäi silti korviin kaikumaan lopuksi minulle lausuttu "on suoranaista tyhmyyttä valita joku muu rakennustapa"...

Nykyinen talomme on nyt myynnissä. Välityspalkkio ja suositukset ratkaisivat kiinteistövälittäjän valinnan. Tuntui todella erikoiselta katsoa netistä oman kodin myynti-ilmoitusta ja pohtia miltä se näyttää muiden silmissä. Ensi keskiviikkona on ensimmäinen näyttö, ja jännityksellä odotamme millaista kiinnostusta talomme herättää. Olemme ajoissa liikkeellä. Meillä ei ole vielä edes rakennuslupaa ja nykyinen koti on jo kaupan. Päätimme pelata varman päälle ja varmistaa, ettemme joudu kahden talon loukkuun yli puolen miljoonan lainat niskassa. Kiirettä ei myynnin kanssa ole; mielellään keräisimme itse sadon kasvimaalta ja leikkisimme kesän omalla pihallamme. Hiukan myös kauhistuttaa meille varastoihin ja kaappeihin kertynyt tavaramäärä... Minne se sijoitetaan mahdollisen väliaikaisen vuokralla asumisen ajaksi?

Kaiken kaikkiaan koko projektissa on niin monta liikkuvaa osaa, että emme taida oikein tietää mistä aloittaa. Tänä aamuna asioita pyöritellessäni sain ahaa-elämyksen: Meidän täytyy alkaa tehdä päätöksiä! Joku asia täytyy lyödä lukkoon ensimmäisenä, jolloin muutkin avoimet kysymykset alkavat selvitä. Aloitamme viikonloppuna ja päätämme hirsitalotoimittajan. Ensi viikolla saamme lisää tarjouksia alakerran suhteen ja päätämme myös suunnittelijat. Me päätämme. Teemme päätöksiä. Taidamme olla vähän huonoja siinä. Aina vaan tekisi mieli vielä varmistella ja tutkia vielä vähän muitakin vaihtoehtoja.

Yksi suuren suuri kysymysmerkki on ensi syksy. Saimme Vinskille nykyisen asuinpaikkamme läheltä perhepäivähoitopaikan. Meillä ei ole vielä aavistustakaan mitä ensi syksy tuo tulleessaan. Missä asumme, missä vaiheessa rakentaminen on, meneekö molemmat töihin vai jääkö toinen vielä Vinskimme kanssa kotiin. Tätäkään kuviota emme ole osanneet vielä ratkaista, vaikka minun pitäisi lähiaikoina ilmoittaa omaan työpaikkaani aikomuksistani. Sydän sanoo yhtä ja järki toista. Järki sanoo, että tällaisen rakennusprojektin rahoittamiseen tarvitaan vähintäänkin kahden ihmisen säännölliset palkkatulot. Sydän sanoo, että Vinski on kerran vain näin pieni ja nyt on se hetki, kun olen hänelle tärkeä, tärkein. Sydän sanoo, että vielä pitäisi pienen saada olla kotona ilman tiukkoja aikatauluja ja vaikeita sosiaalisia kuvioita. Järki sanoo, että Vinski on reipas ja avoin, hän pärjää kyllä hoidossa. Sydän sanoo, että pitää vielä odottaa, kasvaa, oppia monenlaista, ennen kuin on valmis maailmalle. Maailmalle ehtii kyllä.

Ja itsekäskin olen. Minä haluan nämä hetket Vinskin kanssa. Pyöräretket, kädet vyötäröllä takaapäin ja suusta onnellisesti "äittä". Puutarhatyöt, kauppareissut, ötökkätutkimukset, laulutuokiot, hippaleikit. Hammasitkut, ruokakiukut, pukemisraivarit, karkuretket. Hyvät ja pahat. En halua antaa näitä hetkiä pois. Haluan olla paikalla, kun Vinski oppii maailmaa.