Aurinko paistaa naapurin korkeiden mäntyjen yli pihallemme ja saa nurmikon aamukasteen kimaltelemaan. Aikaa on taas vierähtänyt, keltaiset kumisaappaat ovat seisoneet eteisessä odottamassa. Katsoneet meidän perheen askelia edestakaisin ovesta sisään ja ulos. Ovesta kulkee erikokoisia kasseja pakattuna täyteen eväitä ja vaihtovaatteita, talokansioita ja ruokaostoksia. Ja aina jotain jää, unohtuu kiireessä keltaisten kumisaappaiden viereen: roskapussi, ulkovaatteet, yksi kasseista, käytetty vaippa.
Aurinko paistaa. Kesä on saapunut. Suurin osa hereilläoloajasta vietetään ulkona. Vinski kuljettaa kiviä, käpyjä ja keppejä kuin suuria aarteita mukanaan. Pienet sormet silittävät varovasti muurahaisen selkää, leppäkertun saa napattua pinsettiotteeseen ja hämähäkille taputetaan, koska se on tuttu laulusta. Ninja ottaa päiväunensa etupihalla nurmikolla kuono mullantuoksussa kiinni. Pyykki ripustetaan ulos kuivumaan ja kuivausrumpu on päässyt ansaitulle kesälomalle. Kerhot ja muut harrastukset vaihtuvat pyöräretkiksi lähialueen puistoihin.
Aurinko paistaa tontillemme upeasti. Tuntuu käsittämättömältä, että siihen tulee meidän kotimme. Täysin käsittämättömältä. Hyvä meille, harmi sille muurahaispesälle, joka on tulevan olohuoneemme kohdalla. Olemme saaneet vihdoin ja viimein hirsitalotoimittajien tarjoukset kasaan. Kuten odotettavissa oli, ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia, vaan vaatii tuntien auki lukemista löytää "voittaja". Vertailun jälkeen kävi ilmi, että halvimmalta vaikuttanut tarjous olisikin toiseksi ellei jopa kaikkrin kallein. Tarjoukset saadaan näyttämään paremmilta kuin ne ovatkaan. Olennaista ei olekaan se mitä tarjoukset sisältävät, vaan se mitä niihin ei sisälly. Unelmillamme on nyt hinta. Puhumme, pohdimme ja tutkimme. Mistä asioista emme voi luopua, millaisia muutoksia teemme kustannustehokkaamman ratkaisun löytämiseksi? Kuinka paljon jaksamme ja osaamme tehdä itse? Kuinka paljon olemme valmiita maksamaan unelmistamme?
Aurinko paistaa. Ja me pyörittelemme papereita, kuvia ja lukuja kuumassa toimistossa. Suurten päätösten teon aika on käsillä.
Kutsummeko jo vuoden päästä kaikki rakkaat meidän Onnenkoloomme viettämään äitienpäivää...?
Kesä(kö?)!
Kerholainen.
Leikkimökkiunelmia - kuvat ystävämme luota.
Vappuna nautimme kaksi "raksatonta" päivää ystävien kanssa. Teki hyvää. Vapaapäivien jälkeen ajatukset järjestyivät helpommin.
Vinski rakastaa Ninjan taluttamista.
Sinä aikana kun äiti teki talon ulkomaalaussuunnitelmaa, Vinski teki omat värisommitelmansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti