Tiukkoja aikoja olemme elelleet. Päivät menivät tontilla ja illat palkkasimme kotiamme laatikoihin muuttoa varten. Monta asiaa tarvitsi huomiotamme samaan aikaan. Monia päätöksiä piti tehdä nopeassa aikataulussa. Nyt olemme kuitenkin saaneet hommat pyörimään ja tontille tulee vesi ja sähkö, viemärit on kaivettu, ja harkot, ontelolaatat ja Hongan talopaketti tilattu.
Tonttimme on saatu aivan uuteen kuosiin! Räjäytysten jäljiltä plänttimme näytti melkein tasamaan tontilta ja ihmettelimme hetken aikaa miksemme tehneet toivomaamme yhden tason omakotitaloa. Vaikka rakentaisimme talon ilman kellarikerrosta, tulisi lattian korko silti samaan paikkaan kuin nykyisessä ja samanlaiset mittavat maanmuokkaustyöt olisivat tarpeellisia. Alakerran tilat tulevat siis ikäänkuin kaupanpäällisiksi kivijalkaan.
Herra Foo on tehnyt suuren osan tontin pohjatöistä, louhinnat poislukien, itse. Loistavaakin loistavammaksi osoittautunut louhijaukko on ollut avainasemassa tontin järkevän muokkauksen suunnittelussa. Hän myös visioi pihaamme ja sen korkeuseroja. Tiistaina illalla saimme yhdentoista aikaan Herra Foon kanssa anturoiden perustukset valmiiksi ja keskiviikkona tuli kirvesmiesmuurari apupoikineen. Anturamuotteina käytettiin Formexin valmiita muotteja ja niiden nopeudesta ja kätevyydestä kertoo se, että iltapäiväksi olikin jo tilattu pumppuauto tuomaan betonia. Olemme molemmat hiukan sellaisia perfektionistisia millimetriheikkejä ja olimmekin tehneet ilmeisen tarkkaa työtä Herra Foon kanssa, sillä muurari kehui kantavia pohjia pirun hyviksi. Koko anturan alueella päästiin vaivaisella senttimetrin heitolla.
Jotkut asiat pitää näköjään oppia kantapään kautta. Olemme joutuneet karvaasti pettymään perustussuunnittelijaamme. Sillä hetkellä, kun hän sai viimeisen erän palkastaan, loppui kiinnostus projektiamme kohtaan. Tyyppi ei ole käynyt tontilla, ei halua nähdä, kiukuttelee puhelimessa, jos sattuu vastaamaan ja jättää sähköposteihin reagoimatta. Piirustuksiasa on virheitä, eikä perustussuunnittelijamme suostu antamaan kuvista dwg-muotoisia versioita. Ruskon kunnalla ei rakennuslupaan sisälly talonpaikan mittausta, vaan jouduimme hankkimaan virallisen mittauksen ostopalveluna. Keskiviikkona aamulla talonpaikan mittaaja saapui paikalle ja sen sijaan, että olisi sähköisesti saanut valmiina olevat tarkat mitat dwg-muotoisesta perustusten mittapiirroksesta, hän laski mitat KÄSIN ja veloitti tietenkin tähän kuluneesta ajasta lisähintaa. Herra Foon ystävällisesti tiedusteltua piirustuksia suunnittelijalta, tämä sivistyneesti huusi puhelimessa kuvien olevan suunnittelijan omaisuutta ja löi sen jälkeen luurin korvaan.
Mitä opimme? Kaikki sopimukset pitäisi osata laatia niin tarkasti, että niissä lukisi erikseen jopa tiedostomuodot, joissa kuvat halutaan. Olisi pitänyt sopia kuinka monta kertaa ja missä vaiheessa suunnittelija käy tontilla. Jännityksellä odotan keskustelua hänen kanssaan kuvien korjaamisesta kohdilleen ennen lopputarkastusta... Onneksi kirvesmiesmuurarimme on niin kivenkova ammattilainen, että hän pystyy soveltamaan kuvien perusteella hommat kuntoon.
Uskomattoman kurja mieli tulee, kun joutuu kuuntelemaan asiatonta ja silmitöntä huutamista. Puhelun hoiti Herra Foo, onneksi, minähän olisin itkenyt kolme päivää sen jälkeenkin vielä.
Onneksi muista projektiimme vihkiytyneistä henkilöistä on yksinomaan positiivista sanottavaa. JJ käy piipahtamassa tontilla tämän tästä, Mr. Honka järjesti kaikki asiat kuntoon ja sai hyvillä suhteillaan meille uudet korjatut kuvat, vaikka suunnittelija on vielä kesälomalla. Isovanhemmat ja Maailman Parhaat Naapurit auttavat lastenhoidossa, muonituksessa ja arjen sujuvuudessa. Anopin eteiseen kävelemme päivittäin kuraisilla kumppareillamme ja appiukko tekee toisen työpäivän omansa päälle tontillamme.
Haikailen itse välillä raa'an työn pariin tontille; haluaisin olla enemmän mukana konkreettisesti, saada omin käsin näkyvää aikaan. Olen solahtanut tilanteemme edessä perinteisen äidin rooliin ruokapatojen, pyykkivuorien, neuvolakäyntien ja kauppareissujen imuun. Kun samaan aikaan oli muutto ja tontilla tapahtui isoja asioita, jouduimme pitämään Vinskiä hoidossa useita päiviä putkeen. Samalla koti vaihtui ja elämä kai oli muutenkin liian hektistä. Nyt olemme muutamien päivien ajan venytelleet hermojamme itkuisen, kiukkuisen ja tyytymättömän lapsen kanssa. Tilannetta helpotti oman äitini, mummun saapuminen avuksi. Minäkin pääsin raatamaan jokaisen kroppani lihakset helläksi ja Vinski sai vapaapäivän äidille kiukuttelusta. Onneksi tähän samaan rytäkkään ei tule päiväkodin ja töiden aloitusta.
Nyt kun Vinski puhua pulputtaa kaiken hereilläoloaikansa, alamme vähän päästä jyvälle siitä, millaisen pikkutyypin kanssa asumme saman katon alla. Vinskillä on uskomaton muisti, hän muistaa uuden sanan yhdestä kerrasta ja osaa käyttää sitä uusissa tilanneyhteyksissä. Epämiellyttävässä tilanteessa Vinski alkaa luetella turvallisten läheistensä nimiä. Vinski osaa luetella kaikkien työkoneiden nimet tontilla ja tuntee myös suuren osan työkaluista. Hän kehittelee leluja yhdistämällä laitteita, joilla voi esimerkiksi nostaa tavaroita. Vinski muistaa pieniä tarinoita ja tapahtumia ja osaa illalla kertoa mitä on tontilla nähnyt ja tehnyt. Vinski rakastaa isiä yli kaiken ja ikävöi tätä valtavasti pitkin päivää. Onneksi Vinski osaa avata äidin iPhonesta näppäinlukon ja voi katsella puhelimen taustakuvasta isiä ikäväänsä. Monta kertaa päivässä. Pienet pojat tarvitsevat isän puuhailemaan kanssaan "miestenhommia", pienet pojat tarvitsevat isoja karheita käsiä silittämään hahtuvaisia hiuksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti