Tällä viikolla muurataan alakerran kantavat väliseinät. Ilmanvaihtokoneen putkien läpiviennit on piirretty yläkerran sydänmuurin alle tulevan kantavan seinän läpi. Parin päivän sisällä meidän täytyisi ehtiä tavata LVI-suunnittelijamme ja mahdollisesti päättää IV-koneemme. Samaan aikaan Hongalla odotetaan sähköporauksia varten sähkösuunnitelmia, joten sähköurakoitsijaa pitää hoputella ja pyytää esittelemään suunnitelmiaan. Olemme kilpailuttaneet naapureiden kanssa yhteisesti maalämpöä; porauksissa ja koneissa on odotetusti suuria hintaeroja. Vähitellen on ajankohtaista lyödä lukkoon maalämpötoimittaja myös, sillä toimitusajat porauksissa ovat kuukaudesta eteenpäin. Herra Foo palailee oikeisiin töihin, joten päivässä taitavat loppua tunnit kesken.
Koska talomme pitää rakentaa ylemmäksi kuin suunnittelimme, on edessämme mittavat täyttötyöt pihamaalla. Vaikka pihassa kävisi täysperävaunullinen rekka tuomassa soraa, katoavat kymmenet tuhannet kuutiot pihalle niin, ettei juuri mitään näytä tapahtuneen. Pihaa täytyy nostaa vielä ainakin puoli metriä ennen kuin ollaan alakerran lattiapinnan tuntumassa. Taidamme jättää täyttöhommat tältä syksyltä alakerran tasoon ja jatkamme piha-asioiden parissa talon pystyttämiseen jälkeen. Olemme jopa pohtineet pihasuunnittelijan konsultoimista haasteellisten korkeuserojen takia - tuntuu vaikealta hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja ja esimerkiksi sitä, kuinka moneen tasoon piha kannattaisi rakentaa. Pengertämällä ja porrastamalla pihan etelä- länsirinteeseen saa helppohoitoisen hyötypuutarhan, josta minulla on jo visioita, mutta olisi mahtavaa, jos paikanpäällä kävisi pällistelemässä alansa ammattilainen.
Suureksi iloiseksi yllätykseksi louhijan lasku oli melkein puolet siitä, mihin olimme varautuneet! Herra Foon tekemät työtunnit toivat meille tuhansien eurojen säästöt. Lisäksi loistava louhijamme oli sisällyttänyt palkkaan muurauksessa käytettävien rakennustelineiden ja tontilla käytössä olleiden koneiden vuokran sekä tuomiensa sorakuormien hinnat. Kun muut firmat arvioivat tontin louhinnan, louhoksen levityksen ja tasoituksen hinnaksi 15-20 000€, pääsimme valitsemamme urakoitsijan kanssa 7500€ loppulaskulla. Minäkin yhdyn Herra Foon tyytyväiseen myhäilyyn ja hetkeksi aikaa lakkaan murehtimasta tuhansien eurojen hintaisia sorakuormia.
Tänä aamuna oli Vinskin kampurajalan kontrolli. Jalka on todella liikkuvainen ja notkea, ei kampurajaloille tyypillisen jäykkä. Jalkapohjaan on alkanut vähän tulla "poimua", joka voisi kertoa pienestä virheasennon palautumisesta. Vinskin fysioterapeutti lohdutteli kumminkin kaiken olevan todella hyvin. Hän oli varannut ajan kuukauden päähän kirurgille, joka leikkasi jalan Vinskin ollessa viiden viikon ikäinen. Lääkäri tarkistaa myös jalan. Jos virheasento on hänen mielestään paha, voidaan joutua aloittamaan uudelleen kipsaushoito, jota Vinskin jalkaan annettiin vauvana. Jalka kipsataan viikon välein vähitellen toivottua asentoa kohti. Vauvana Vinskillä oli kipsi seitsemän viikkoa, nyt päästäisiin kahdesta kolmeen viikolla.
Tänään ensimmäisen kerran fysioterapeutti kertoi rehellisesti kampurajalan aina olevan kuitenkin vähän heikko, joten se ei kestäisi esimerkiksi urheilua ammattina, sen vaatimia säännöllisiä treenejä. Melkein jokainen pikkupoika haaveilee jossain vaiheessa ammattilaisjalkapalloilijan tai -jääkiekkoilijan ammatista, kaikilla unelmilla ei vain ole tapana toteutua.
Katselin Vinskin touhuja tontilla, vesiämpärin kantamista ja juoksuaskelia sorassa ja hiekassa. Tämä hetki tuntui ihmeeltä verrattuna siihen epätoivoon, jota koin Vinskin syntymän hetkellä, nähdessäni pienen jalan, jossa jalkapohja osoitti säärtä kohti.
Hurjan matkan olemme kulkeneet synnytyslaitoksen pelon ja pettymyksen sekaisista tunteista tähän päivään, kun Pikkuherra painelee menemään jaloillaan aamusta iltaan taukoamatta. Isänsä ja äitinsä tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti