Aloitan eilisiltana työmaalla otetuilla kuvilla. Alakerran seinät tulivat siis niukinnaukin valmiiksi edeltävänä iltana ennen ontelolaattojen saapumista. Herra Foon apuna oli appiukkoni, minäkin olin tontilla, kuten joka päivä, mutta hoitelin ensimmäisen syysflunssan kourissa aivastelevaa Vinskiä. Ja rakensin majaa.
Taas valtavia sorakuormia pihalla.
Ruuhkaa rakennustelineellä.
Ontelolaattojen asennuksen piti alkaa kahdeksalta aamulla, mutta aika nopeasti havahduimme siihen, että jokin on pielessä. Ontelolaattoja ei näkynyt, Herra Foo alkoi selvitellä tilannetta Parmalta. Kävi ilmi, että laattojen kuljetusta ei ole koskaan vahvistettu johonkin heidän järjestelmäänsä. Minä olen soittanut Parmalle kaksi kertaa tilauksemme jälkeen ja varmistanut, että kaikki on hoidossa ja ei ole mitään epäselvyyksiä. Hyvissä ajoin. Me myös kävimme Herra Foon kanssa Parman toimistossa paikan päällä varmistamassa yhden muutoksen ontelolaattoihin ja samalla näytti siltä, että asiat ovat kunnossa. Päivämäärä lyötiin lukkoon ja kuljettaja kävi katselmoimassa tontin ja tien, että tänne pääsee raskaalla kalustolla perille. Siitä huolimatta kuljetusta ei ollut. Parman ensimmäinen vastaus oli, että kaikki autot on varattuja, eikä voi mitään asialle. Herra Foo hyppäsi papuliinsa ja meni selvittämään asiaa Parman toimistolle (onneksi se on sattumoisin melkein tien toisella puolella). Löytyi auto, joka voisi olla vapaa klo 14. Seuraavaksi saimme jo aloitusajaksi 10.30-11 välillä ja odottelimme taas tontilla. Kellon lähestyessä puolta päivää otimme taas puhelun Parmalle ihmetelläksemme missä ontelolaatat viipyvät. Kuski ei ollutkaan vielä vapaa edelliseltä keikalta, joten jatkoimme odottelua vielä puoli yhteen saakka. Nosturi ja työmiehet seisoivat tontilla aamusta asti, kalliita tunteja...
Aamulla tuntui todella ahdistavalta; miten voi koko ajan mennä jokin pieleen. Itse olin valmis täyteen rähinään ja valitukseen Parman suuntaan, lyömään nyrkkiä pöytään että mun laatat nyt just mun tontille! Herra Foo hoiti asiat tapansa mukaan ystävällisesti ja rauhallisesti. Mielestäni tässä on yhä täysin oikea paikka olla tyytymätön ja vihainen kyseisen firman toimintaan, ja antaa se ymmärtää myös heille. Elleivät ontelolaatat olisi sitten loppujen lopuksi saapuneet muutamien tuntien viivästyksestä huolimatta, voisi asiasta tehdä suuremmankin haloon. Herra Foo oli saanut jo sovittua, että aamun odottelusta koituneet kustannukset vähennetään Parman laskusta, mikä hyvittää tilannetta jo ihan mukavasti.
Ja nyt ontelolaatat ovat paikoillaan. Olemme taas jättäneet yhden vaiheen taaksemme ja projektimme nytkähtää eteenpäin kohti hirsipaketin vastaanottamista. Siinä se on, Vinskin sanoin isoooo talooo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti