Aloituskokous, louhintaa ja uusi koti

Päivät kuluvat nopeasti, viikko on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Haluaisin olla ahkera ja aikaansaava, päivittää blogiani useammin, mutta meidän arkemme on sellaista hulabaloota, ettei aikaa yksinkertaisesti jää. Porkkanat ovat yhtäkkiä isoja ja heinäkuu uhkaa kääntyä elokuuksi.

Meillä oli viime keskiviikkona 17.7. kello yhdeksän aloituskokous, jossa paikalla olivat vastaava työnjohtaja/pääsuunnittelija JJ, kunnan rakennustarkastaja, louhija, appiukkoni, minä ja Herra Foo sekä Maailman Parhaat Naapurit, joiden aloituskokous oli myös tuona aurinkoisena aamuna. Tuntui juhlalliselta naputella tontin kylkeen rakentajakyltti.

Mittasimme talon paikan ja merkitsimme koron. Lattiakorosta tulikin vähän "vääntöä", koska olisimme halunneet talomme hiukan paremmin maastoon sisälle - nyt molempien talot tulevat tönöttämään korkealle talojen takana kohoavan kallion johtamien sulamisvesien tavoittamattomiin. Emmekä me tietenkään halua talomme kastuvan, mutta on vaikea luopua pitkään mielen syövereissä muhineesta talonpaikasta. Edessämme on siis mittavat tonttien muokkaus- ja täyttötyöt. Louhinnasta ja maanmuokkauksesta tulee onneksi niin paljon tavaraa, että pihamaata saadaan nostettua reilusti ylöspäin talon kanssa samaan korkeuteen. Pihasuunnitelmani menevät uusiksi siinä mielessä, että pengerryksiä tulee enemmän ja nurmikentän paikan voi oikeastaan päättää vasta, kun talo on jo paikalla ja terassi rakennettu.Toisenlaisella tontilla ja toisenlaisessa tilanteessa olisi seurauksena voinut olla melkoisia yllättäviä lisäkustannuksia erilaisten maa-ainesten siirtelystä. Me voimme kasata tonteillemme metsänpohjan ja turvekerrokset sekä louhoksen ja siirrellä niitä tarpeen mukaan, eikä mitään tarvitse kuljettaa pois.

Valitsemamme louhija vaikuttaa todella hyvältä ja ammattitaitoiselta. Työn lomassa monenlaista juttua kyllä riittää ja täytyykin varoa viipyilemästä liikaa juttuseurana tontilla. Louhijalla on kokemusta ja näkemystä asioista, ja selvästi arvostamaamme maalaisjärkeä mukana. Lisäksi hän noudattaa tuo tullessas, vie mennessäs -periaatetta ja jokainen liikahdus tontille tai tontilta käytetään mahdollisimman hyvin hyödyksi. Louhija otti myös vahvan roolin aloituskokouksessa ja otti ohjat käsiin koron mittauksessa ja talon paikan päättämisessä. 

Myös JJ on osoittautunut loistavaksi valinnaksi vastaavaksi työnjohtajaksi ja pääsuunnittelijaksi. Hän ei edelleenkään vastaa läheskään aina puhelimeen, eikä soita myöskään takaisin, mikä on todella ärsyttävää. Siitäkin huolimatta hän hoitaa hommansa esimerkillisesti, ripeästi ja turhia jaarittelematta. Totesimme kaiken kaikkiaan, että olemme onnistuneet kasaamaan mahtavan porukan projektiimme. Kaikkien osapuolten kanssa toimiminen on mutkatonta ja ripeää, hommat nytkähtelevät vauhdilla eteenpäin.

Ellei lasketa perustusten mittapiirroksia ja perustussuunnitelmia. Ensiksi odottelimme niitä Hongalta neljättä viikkoa ja nyt suunnittelijalla on ollut niin paljon päällekkäisiä projekteja, että piirustukset makaavat hänen pöydällään keskeneräisinä. Louhijakin niitä jo kaipailee, sillä pora käy tiuhaan tontilla. Meidän pitäisi saada perustussuunnitelma senkin takia, että siitä selviää tarvitsemamme harkkomäärä. Harkothan kuuluivat Hongan talopakettiin "kaupanpäällisinä" ja niiden toimitusaika on kaksi viikkoa. Perustusten teko alkaa elokuun alussa, joten kiirehän tässä vielä tulee. 

Kiire tuli tilata tonteille käymälätkin. Yhtäkkiä hommat ovatkin täydessä vauhdissa ja sosiaalitilat uupuvat vielä. Appiukon avustuksella löysimme työmaakopin, jonka pitäisi saapua ihan lähipäivinä. Katsotaan selviämmekö naapureiden kanssa yhdellä yhteisellä työmaakopilla vai hankimmeko vielä toisen. Piirustuksia, työkaluja ja muuta roinaa saattaa kertyä niin paljon, että voi olla parempi pitää naapurin kanssa projektit erillään. Puuceet, joissa on erotteleva kompostikäymälä, tilasimme hintavertailun jälkeen Netraudasta. Kummallekin tontille tulee nyt oma multamylly odottelemaan kasvimaan perustamista. Hintaa puuceelle tuli 1150€ tontille kuljetettuna. Olen hiukan kärsinyt viime aikoina sellaisesta tunteesta, etten voi olla tarpeeksi hyödyksi taloprojektissamme tällä hetkellä. Herra Foo heiluu milloin minkäkin vehkeen puikoissa ja koko ajan tapahtuu. Minä vertailen, tutkin ja suunnittelen, haaveilen kai pääosin. Pyöritän tietenkin kotia pyykkeineen, ruuanlaittoineen ja muine velvollisuuksineen. Kunnia-asiaksi olen ottanut sen, että Herra Foo saa joka päivä eväät tontille ja voi päivän päätteeksi astella valmiiseen pöytään. Tämä lisäksi minulla on nyt Ihan Oma Projekti: Teen perustukset ja kokoan ja maalaan puuceen.

Kuva: netrauta.fi

Vietimme neljättä hääpäiväämme kaiken härdellin keskellä. Kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen suuntasimme Naantalin kylpylään pieneksi hetkeksi kahdestaan. Oli ihanaa istua porealtaassa pystymättä tekemään yhtään mitään muuta ja mennä nukkumaan tietäen, että saisi nukkua ihan niin pitkään kuin nukuttaa. Yksi yö poissa tuntui viikon lomalta.

Hääpäivää edeltävänä päivänä olimme vihdoin löytäneet itsellemme väliaikaisen kodin Ruskolta. Ensimmäinen kiikarissamme ollut asunto meni meiltä sivun, mutta onnistuimme avaamaan suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muutamien puhelinsoittojen jälkeen lampsimme omakotitaloaan myyvän iäkkään pariskunnan puheille. He innostuivat kovasti ehdotuksestamme vuokrata vuoden ajaksi heidän omakotitalonsa ja he saivat sovittua välittäjänsä kanssa myynnin keskeytyksestä. Meidän oman omakotitalomme ostajien kanssa olemme sopineet muuttopäivän takarajaksi 5.8. ja tämä aikataulu sopi myös pariskunnalle. Huhheijaa! Puolentoista viikon päästä tyhjennämme omakotitalomme kuorma-autoon ja siirrymme uuteen elämänvaiheeseen. Väliaikainen kotimme sijaitsee pellon takana, joen toiselle puolella tontistamme; noin kilometrin päässä linnuntietä ja vajaan kolmen kilometrin päässä tietä pitkin. Kohtuullinen matka kodin ja raksan välillä siis. Meillä on ollut onnea matkassa, kun asiat järjestyivät näin.

Herra Foo haarukoi kaikki mahdolliset vaihtoehdot muuttoauton hankintaan ja sai kuin saikin entisen työpaikkansa kautta muuttoauton ilmaiseksi (= Herra Foon lempisana). Valtion ahne koura ulottuu kaikkeen mahdolliseen yksityisen ihmisen toimintaan ja niinpä muuttoautoasiassakin tuli yllättäviä mutkia matkaan. Kuorma-autossa on digitaalinen ajopiirturi, jossa pitää olla kuljettajan henkilökohtainen kortti ajon aikana paikoillaan. Edes katsastuskonttorilla (, joka kortteja myöntää) ei tiedetty tarvitaanko yksityishenkilön oman muuttokuorman viemiseen kyseistä korttia. Puhelu liikkuvalle poliisille varmisti, että kortti tarvitaan aina, kun auto liikkuu. Herra Foo anoi kortin ja sen hinnaksi tuli 100 euroa. Edessämme on vuoden parin sisällä kaksi muuttoa, joten luultavasti kortin hankinta oli suhteellisen järkevää. Ainakin Herra Foo saa ihan itse hoitaa tämänkin asian.

Olen aprikoinut kovasti sähkö- ja valaistussuunnitelmaamme. Olen valinnut jo osan valaisimista tai valaisintyypeistä,  ja osittain kodin valaistuksen suhteen on selvät sävelet. Sitten on monenlaisia mustia aukkoja, joiden suhteen minulla ei ole minkäänlaista ideaa. Olen jo synkimpinä hetkinä ollut valmis soittamaan jollekin ammattilaiselle, mutta sinnikkäästi silti jatkanut valitsemallani yksinäisellä polulla. Odotan kovasti retkeä Asuntomessuilla saadakseni sieltä ideoita valaistusratkaisuihin. Herra Foon kanssa yhdessä pähkäilimme alustavat suunnitelmat paperille asti ja teimme myös pihavalosuunnitelman ja mietimme pistorasiat paikoilleen. Toki näitä kaikkia tullaan varmasti vielä muuttelemaan, kun meillä on oikeasti seinät pystyssä ja hahmotamme tilat paremmin.

Nyt kun jysäyttelijä häärää tontillamme ovat muutkin aikataulut alkaneet selvitä. Alakerran muurauksesta vastaava kirvesmies alkaa hommiin heinä-elokuun vaihteessa, joten siihen mennessä pitäisi olla kalliot ja kivenlohkareet räjäytettynä ja levitettynä tontilla. Ennen alakerran anturoiden valua täytyy myös laittaa salaoja-, vesi- ja viemäriputket paikoilleen. Heinäkuun lopussa saapunee myös sähkö tontillemme. Alakerran muurauksessa on arviotu menevän apumiehen kanssa neljästä kuuteen viikkoa, jolloin ollaan syyskuun puolessa välissä. Sen jälkeen asennetaan ontelolaatat ja tehdään alakerta valmiiksi siihen pisteeseen, että Hongan hirsipaketti voi saapua lokakuun alussa. Tällä hetkellä, monien pienten palasten loksahdeltua paikoilleen, näyttää siltä, että olemme aiemmin keväällä laatimassamme aikataulussa kaikesta huolimatta. Aikataulut tietenkin elävät ja minun täytynee alkaa valmistella itseäni siihen, että monenlaista murhetta tai viivästystä voi matkan varrella tulla eteen. Tällä hetkellä kuitenkin olemme todella onnellisia siitä, että vihdoinkin tontilla tapahtuu isosti ja konkreettisesti.

Olen iloinnut päivä päivältä yhä enemmän päätöksestä jäädä Vinskin kanssa kotiin syksyksi. Nyt kun asiat vielä järjestyivät niin, että asumme Ruskolla rakentamisen ajan, voimme hakea Ruskolta päivähoitopaikkaa sitten, kun töihinmeno on ajankohtainen, eikä sitä tarvitse vaihtaa päästessämme muuttamaan uuteen kotiimme. Vielä hoito- ja työpaikat eivät ole ajankohtaisia. Ajankohtaista on Vinskin hurjaa vauhtia kasvava sanavarasto ja ensimmäiset lauseet; auto ajaa, ei ole, Ninja nukkuu. Opettajana tietenkin kokeilen omaan lapseeni kaikenlaista. Enpä olisi uskonut, että vuoden ja neljän kuukauden ikäinen voisi olla niin valtavan kiinnostunut äänteistä ja niiden muodostamisesta. Vinskin halutessa oppia jonkun uuden sanan lausun sitä hänelle hyvin artikuloiden äänne äänteeltä. Ja Vinski toistaa perässä! Tarkasti ja huolellisesti. Ihan joka ikinen kerta tunnen pakahduttavaa riemua pienen ihmisen kokiessa oppimisen iloa. Ja jos Vinski on yhtä hulluna kenkiin kuin äitinsä, niin ihan samalla intohimolla hän suhtautuu kaikkiin moottoreilla varustettuihin koneisiin ja laitteisiin ja kulkuneuvoihin kuin isänsä.

Ylös on päästävä.