Eteenpäin

Pahoitteluni rakkaat lukijani, kun blogipäivityksessä on ollut taukoa. Meillä ei edelleenkään ole kehuttavaa nettiyhteyttä, vaan minun täytyy ajaa jonnekin kuuluvuusalueen sisäpuolelle julkaisemaan uudet tekstit. Kiusallinen ja invalidisoiva migreeni astui yllättäen sitkeästi viipyväksi vieraaksi tehden arjesta sysimustaa ja hankalaa. Kaksi viikkoa meni ihan vaan sinnitellessä ja sovittuja menoja yksi toisensa jälkeen peruessa. Juuri, kun arki oman pääkopan kanssa olisi alkanut sujua, sai Vinski jostain virusinfektion aiheuttaman laryngiitin eli kurkunpääntulehduksen ja jouduimme TYKSiin lasten infektio-osastolle muutamaksi päiväksi. Hengitys rohisi ja vinkui, ja vaikeutui vaikeutumistaan kortisonilääkityksestä ja tunnin parin välein saaduista adrenaliini-inhalaatioista huolimatta. Pitelin sylissäni voimatonta ja flegmaattista lastani peläten ja itkua pidätellen, koko maailma tiivistyi siihen yhteen sairaalan huoneeseen. Kaikki muut murheet ja ajatukset kutistuivat säälittävän pieniksi. Vinskiä oltiin jo siirtämässä teho-osastolle, mutta onneksi yhtäkkiä tapahtui käänne parempaan, hengitys hiukan helpottui ja happisaturaatiot nousivat. Muutamien meitä vielä seuranneiden takapakkien jälkeen pääsimme kotiin jatkamaan paranemista kolmannen sairaalaolopäivän iltana. Ihan tavallinen kotiarki tuntuu juhlalta.

Tontilla tapahtuu tällä hetkellä hissukseen asioita. JP pystytti taloamme hetken aikaa yksikseen annettuaan äkkipikaistuksissaan potkut apumiehelleen. (Kyllä, sama äkäpussi hänessä edelleen asuu.) Katon rakentaminen viiden metrin korkeudessa on melko hidasta puuhaa yksikseen. Onneksi JP sai uusia apumiehiä ja pellityksen paikoilleen. Eräänä päivänä JP paiskoi huolella talon sisälle polttamista odottamaan pinoamani jätepuut ikkunasta ulos yhdeksi suureksi sekamelskaksi ja uhosi Herra Foolle olevansa tärkeämmässä työssä kuin siivoamassa. 

Aluskate on ollut jo parin viikon verran paikoillaan, mutta ennen sitä ehti tulla kunnon sateita ja talomme muuttui järveksi; mikä lohduton näky juuri ennen harjakaisia! Kuivasimme, imuroimme ja siivosimme talon lainehtovasta vedestä ja harjakaisia vietimmekin kauniissa aurinkoisessa säässä kolmenkymmenen hengen voimin. 

Suuret eteläseinän ikkunat asennetaan parin viikon päästä. Maisemaovi on jo paikoillaan - vääränkätisenä...

Nyt talossamme on jo yläkerran ikkunat paikoillaan ja alakerran ikkunat odottavat sopivaa hetkeä Herra Foon aikatauluissa päästäkseen nekin paikoilleen. Työlistalla on ikkunoiden lisäksi rännien ja kattoturvatuotteiden asentamista. Ja miljoona muuta hommaa, joista en tällä hetkellä ole edes kartalla. 

Sekös minua vasta ärsyttääkin; tämä kokonaisvaltainen ulkopuolisuuden tunne rakennusprojektimme suhteen tällä hetkellä. Ja muka osallistuakseni jotenkin projektiin, selailen nettikauppojen sivuja valiten tapetteja, mattoja, sohvia, valaisimia. Kävin ystäväni luona sisustuskutsuilla ja ostin kaksi taulua ja säilytyslaatikon kaukosäätimille. (Kyllä.) Ostoksiani katsoessaan Herra Foo tyytyi toteamaan, että näitä laitetaan paikoilleen sitten ihan viimeisenä asiana tässä projektissa.

Herra Foo on kilpailuttanut lattialämmityksen ja valinnut seinille tulevat kytkimet. Hän on myöskin hankkinut alapohjan tuuletusaukkoihin pieneläinverkot, savupiippuun piipunhatun ja katon läpivienneille tekijän ja pellittäjän. Eteeni tuotiin eräänä iltana esite ilmanvaihtokanavien ritilöistä. Monta asiaa tulee nyt yhtäkkiä eteen päätettäväksi ja pakoreittiä ei ole. Nyt ilmanvaihdon huonekohtaiset ritilät tuntuvat valtavalta päätökseltä, mutta katsooko niitä oikeasti joku valmiissa talossa...? 

Herra Foo poraa sähköreikiä auki. Ikävä yllätys pystyttäjä-JP:ltä: hän oli tapittanut hirsirunkoa pystyttäessään ison osan sähkörei'istämme umpeen. Hirsitalossa sähkösuunnitelman tekeminen ja reikien poraaminen etukäteen mahdollistaa sähköjen vetämisen piilossa hirren sisällä. Meillä koko homma menee nyt uusiksi ja kaikki toivomamme pistorasiat eivät välttämättä ole enää edes mahdollisia.

 Väliaikaisia ulko-ovia.

Tässä kuva keittiömme yhdestä alakaapista; Vinski istui eräänä päivänä lattialla, tuijotti ovea ja hetken päästä osoitti sitä "Tässä lentää fasaani". Ja kyllähän tuossa keskellä on linnun näköinen kuvio.