Muuttolupaa kohti

Mitä meille kuuluu? Uhosin etteivät vauva-aika ja rakennusprojekti vedä meitä muistamattomuuden suohon, mutta vuorokaudessa on koko ajan liian vähän tunteja ja vähiten on aikaa juuri tämän hetken muistoihin tallentamiseen. Minulla on keväältä luonnoksia tallennettuna blogipäivityksiä varten, mutta ei koskaan ole ollut yhtäaikaisesti sekä toimivaa nettiyhteyttä että aikaa naputella tekstit valmiiksi. Kyllä, elämme edelleen järjettömän surkean nettiyhteyden armoilla Turun lentokentän välittömässä läheisyydessä vain 12 minuuttia Kauppatorilta.

En kirjoittanut valittaakseni olosuhteista, vaan kertoakseni teille missä keltaiset kumisaappaat nykyään vaeltavat. Olen saanut paljon kyselyitä blogipäivitysteni perään ja minua kismittää valtavasti, että kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Turun Sanomien juttusarjan kautta on hiukan päässyt kärryille mitä Poutakummulla tapahtuu, mutta tiedonnälkäisimmät ovat kyllä jääneet ilman ateriaansa.

Projektimme on edennyt vastoinkäymisestä toiseen, ongelmat ja haasteet ovat rakentamisessa arkipäivää. Ne pitävät yllä sopivasti pientä stressiä ja virittyneisyyttä, jolla hommaa viedään eteenpäin. Monenlaisia kompromisseja olemme joutuneet tekemään ja edessä on yksi suurimmista: keskeneräiseen taloon muuttaminen. Nykyinen asuntomme on nimittäin myyty ja meidän täytyy lähteä heinäkuun loppuun mennessä. Herra Foo pääsi aloittamaan lomansa toukokuun puolivälissä ja siitä eteenpäin on hommia painettu kirjaimellisesti kellonympäri. Työlistalla ovat vain Ne Olennaisimmat Tilat eli kaikki se mikä pitää olla valmiina muuttoluvan saamiseksi. Tämä voisi tuntua katastrofaaliselta ellei arki pyörisi jatkuvan edestakaisin tontin ja kodin välillä kulkemisen ja eväiden syömisen ympärillä. Kiireinen aikataulu tuntuu jopa helpotukselta; nyt tiedän milloin tämä vaihe loppuu.

Kuukauden päästä siis meidän pitäisi jo asua uudessa kodissamme. Maalämpöpumppu hurisee ja lattialämmitys on päällä alakerrassa kosteuden karkottamiseksi. Seinät on rakennettu, pakkeloitu ja pohjamaalattu. Hirsiseinät on maalattu kolmeen kertaan. Lähes kaikki (pinta)materiaalit ja tarvikkeet on valittu ja hankittu tai tilattu. Keittiö saapuu 14.päivä. Ensi viikolla tasoittaja tulee pinnoittamaan harkkoseinät, takan ja piipun laatoituksia ja pintakäsittelyitä varten. Katon alaslaskut ovat työnalla, yksi vaatekaappi on koottu ja paikoillaan ja ensimmäiset muuttolaatikot on pakattu. Sähkötyöt ovat loppusuoralla, pino kattolautoja odottaa naputtelijaa ja ihana, unelmieni täyttymys, valkoinen Timberwisen parketti kotimme lattialle makaamaan pääsyä. 

Mutta mitä muuta? Vinski-esikoisemme ei käytä enää vaippoja, on hyvin sanavalmis, pirskahtelevassa uhmaiässä oleva todella avulias Pikkuherra. Vinski omaa valtavan rakennusalan sanaston ja on omien sanojensa mukaan rakentanut meidän uuden kodin isin kanssa yhteistyöllä. Vilius-vauvamme on jo 3,5 kuukautta. Hän on rauhallinen ja tyytyväinen ilopilleri. Hereillä ollessaan Vilius puhua pulputtaa ja syösyösyö. Vinski on ylpeä isoveli, joka lepertelee vauvalle salaa kun muut eivät ole kuulolla. 

Raahatessani päivittäin uhmaikäisen, vauvan, koiran, ruuat ja kassit tontille, näen hikipisaroideni alta joka kerta ilahduttavia edistymisen askelia. Vähitellen olen jo alkanut nähdä meidän tavaramme ja huonekalumme paikoillaan ja jonkinlaisen "lopun" häämöttävän edessämme. Rakentajan arkemme kestää elokuun puoleen väliin, jolloin Herra Foo palaa töihin ja minä jään uuteen kotiimme poikien kanssa. Senkin jälkeen tämä lähestulkoon omin hartiavoimin toteutettu projekti tulee jatkumaan PITKÄÄN, hartiavoimin. 

Ajan autoni joku päivä parkkiin 3G-verkon alueelle ja postaan kuvia. Vielä ne keltaiset kumpparit täältä ponnistaa!