Alussa uusi vuosi

Niin vierähti joulukuu ilman ainuttakaan blogipäivitystä. Vuosi vaihtui, nyt elämme sitä vuotta, jolloin muutamme uuteen kotiin, toivottavasti. Tammikuukin on ehtinyt puoleen väliin ja monenlaista on tapahtunut meidän elämässämme. Unelmiemme koti edistyy Herra Foon osaavissa käsissä mukavaa tahtia. Minä olen kokenut suunnatonta tuskaa joutuessani astumaan projektissamme sivustaseuraajaksi. Onhan toki roolini muonittajana, arjenpyörittäjänä, tsemppaajana ja ulkonäköseikkavastaavana merkittävä, mutta ei kukaan kysy mitä Herra Foo on saanut tontille evääksi, vaan missä vaiheessa rakennuksella mennään.

Olen valmentanut itseäni henkisesti tulevaan sisustamalla ja järjestämällä väliaikaista kotiamme vastoin alkuperäistä suunnitelmaamme. Alkuperäinen suunnitelmahan meni niin, että vain välttämätön puretaan laatikoista esiin ja kotia ei sen enempää sisustella. Varmaan näen sensuuntaisia merkkejä, että asuminen väliaikaisessa kodissamme voi venyä ja yritän tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi. Tietenkin pidämme edelleen elossa toiveen siitä, että ensi syksynä asuisimme jo uudessa kodissamme, mutta väliaikaisen asunnon "kodistaminen" auttanee kestämään rakennusprojektin mahdollisen pitkittymisen ja sen tuoman pettymyksen. Töitä tehdään sen eteen, ettei isoja viivytyksiä tule. Joulunaikaan Herra Foo oli epätavallisen paljon kotona ja minä aloin jo patistella pysymään tontilla - sekin tunne tuli koettua, että toinen on liikaa kotona.

Sisustusbuumiini on toinenkin syy; hormooniryöpyistä johtuva voimakas pesänrakennusvietti. Vatsakumpuni kasvaa odottaessamme Vinskin pikkuveljen syntymää huhtikuun alkupuolella. Aivan oikein! Talon rakentaminen omin voimin, toinen lapsi pienellä ikäerolla, sairasteleva koira, minun ajoittainen krooniseksi muuttuva migreeni ja Herra Foon uudet työkuviot - olemme kaistapäitä! Varaston perältä purkamattomien laatikkopinojen alta on kaivettu vauvatarvikkeet ja -vaatteet esiin. Vaatehuoneemme lattialle on nostettu mammavaatelaatikko ja minä laadin erinäisiä selviämisstrategioita suoriutuakseni arjesta kahden pienen lapsen kanssa talossa, jossa täytyy kulkea 55 porrasta autolta asuintiloihin.

Varsinaiseen odottamiseen ei kuitenkaan ole aikaa, elämä pyörii tiiviisti rakentamisen ja monien suurten päätösten ympärillä. Tällä hetkellä teemme valmisteluita ja ratkaisuja, joita täytyy tehdä ennen lattiavalua. Lattiavalun toivomme voivamme tilata vielä tammikuun puolella. Sitä ennen täytyy päättää muun muassa lattiakaivojen tarkat paikat ja vetää lattian kautta tulevien sähköjen putket valmiiksi. Herra Foo on poraillut hirsiseiniin pistorasioiden paikkoja. Olemme siis tilanteessa, jossa yhtäkkiä täytyy päättää monia isoja asioita, kun rakenteet määräävät myös pitkälti ulkonäköasioita. Viikonlopun aikana löysimme pikkukylppärin kalusteet ja sitä kautta saimme päätettyä viemäreiden paikat. Keittiösuunnitelmiinkin olisi syytä palata piakkoin, koska tajusimme muun muassa tasojen materiaalin vaikuttavan pistorasioiden määrään ja paikkoihin. Joudumme tekemään monia kompromisseja ja viemään vesi- ja sähkövetoja suurinpiirtein oikeille paikoille odottamaan tulevia ratkaisujamme. Vielä täytyy löytää suurten maisemaikkunoiden eteen tulevat lattiavalaisimet ja ratkaista yksi lattiakaivoihin liittyvä ongelma. Kävi nimittäin ilmi, että perustussuunnitelmissa on jätetty liian vähän tilaa suihkujen lattiakaivoille. Lattiakaivoelementit ovat niin korkeita, että meidän täytyy joko upottaa ne ontelolaatan sisälle tai tehdä kylppäreihin tuplavalu, jotta saadaan tarpeeksi jyrkät kaadot tehtyä. Lisää mietittävää tässäkin - ja suuret kiitokset siitä kuuluu perustussuunnittelijallemme, jonka suunnitelmat ovat olleet alusta asti täynnä reikiä kuin kalaverkko.

Tätä kirjoittaessani olen noussut kuusi kertaa etsimään legoauton ammusta huonejalujen alta, siivonnut yhden pissavahingon, järjestänyt kattilat takaisin kaappiin, auttanut uunikintaan pikkuherran käteen (Vintsi taavii tätä), päästänyt koiran ulos ja sisälle, ja uudestaan ulos ja sisälle, pessyt junanveturin puurosta (Voi eiiii! Juna törmäs!), rakentanut junaradan ja korjannut sen lukemattomia kertoja, ja käynyt erinäisiä keskusteluja lelujen heittelystä, milloin otetaan lääkettä, mihin voi kiivetä, mitä juodaan janojuomaksi, miten rajua rakkautta Ninja-koira kestää, missä isi on, missä Eemeli-serkku on, mikä ääni tuo on, mikä päivä tänään on. Kesken täydellisen lauseen metsästyksen olen myös leikkinyt hippaa, laulanut veturilaulun, vaarilaulun, Puuha Pete -laulun, oravalaulun, nallelaulun, matkinut eri eläimiä, herkutellut leikkikeittiössä valmistuneilla ruuilla ja lohduttanut, kun tanssi sohvalla patakinnas kädessä  päätyikin pää edellä lattiaan. Minun täytyy laskea omaa rimaani, täydellisen lauseen metsästys saa nyt jäädä, jos aion saada joskus jotain kirjoitettua blogiini.

Näin sain lopulta kirjoitukseni viimeisteltyä...

Heti vuoden vaihteen jälkeen postilaatikosta löytyi kutsu maanmittauslaitoksen kokoukseen, jossa tonttien lohkominen virallistettiin ja saimme antaa tonteillemme nimet. Asumme nyt virallisesti siis Poutakummulla ja naapurissa on Onnila. Tontin nimi valikoitui useiden kymmenien keksimiemme joukosta - varastoon jäi siis nippu oivallisia nimiä, jos joku tarvitsee vinkkejä.

Minun taitaa olla mahdotonta kiriä lähes parin kuukauden mittaiseksi venynyttä kirjoittelutaukoa, enkä enää osaa kertoa täsmällisesti kaikkia asioita, joiden kanssa olemme tässä välissä painineet. Tuntuu, että koko ajan nurkan takana on odottamassa jokin ongelma tai vastoinkäyminen. Mitään sellaista ei ole vielä tapahtunut, että olisimme jotenkin lannistuneet tai väsyneet projektiin. Sen sijaan huomaamme, että rakentaminen on jatkuvien kompromissien hyväksymistä ja säälittäviä kuvitelmia siitä, että osaisimme jotenkin hallita ajankäyttöä ja kaikkia satoja osa-alueita, joita rakennusprojekti sulkee sisäänsä. Rakentaminen on enemmän tai vähemmän kaaosta, tai ainakin se saa elämän tuntumaan ajoittain siltä. Kaikkeen ei osaa varautua, eteen tulee jatkuvasti isoja päätöksiä, joiden ratkaisemiseen ei ole paljon aikaa ja kaikkea mistä on unelmoinut, ei ole mitenkään mahdollista saada. Jatkuvien päätösten tekemisten päällevyöryssä huomaa itsestään uuden puolen: enää ei haluakaan nähdä ja puntaroida kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, vaan välillä on valmis valitsemaan jotain ihan siltä istumalta.

Herra Foolla oli viikonloppuna kaverilta lainassa pora, jolla sai tehtyä ontelolaattoihin viemäreitä varten reiät. Tarjouspyyntöjen perusteella työn teettäminen ulkopuolisella olisi tullut maksamaan noin 400 euroa. Kun tuttavalta löytyi sopiva työkalu homman tekemiseen, päätti Herra Foo tehdä tämänkin työvaiheen itse. Rahallisen säästön lisäksi etuna oli se, että meidän oli pakko käydä piirustukset ja suunnitelmat vielä kerran tarkasti läpi ja muutimme vielä joidenkin reikien paikkoja viime hetkellä. Tietenkin kävi niin, että pora hajosi kesken homman. Onnenkantamoinen oli siinä, että porasta on vielä takuuaikaa jäljellä.

Kävimme läpi lattiakaivojen, seinävessojen ja kylpyhuonekalusteiden mittoja ja totesimme, että meidän täytyy nyt oikeasti valita mitä haluamme, sillä kalusteet määräävät viemäreiden paikat. Ihastuin Svedbergsin Style-mallistoon. Koska tiedämme nyt kalusteiden mitat ja vaatimukset, saamme piilotettua vesi- ja viemäriputket väliseinään ja saamme pikkukylppäriin kuvien mukaisen "putkettoman" ilmeen. Yksi tärkeimmistä asioista talomme kaikkien tilojen suunnittelussa on ollut alusta asti asumismukavuus ja helppohoitoisuus; kylppäreiden kohdalla se tarkoittaa sitä, ettemme halua jaloilla seisovia kalusteita siivoamisen helpottamiseksi. Putkien piilottaminen väliseinään tekee myös puhtaanapidosta entistä helpompaa.

Mustaa vai valkoista?

Kuvat: svedbergs.fi

Tässä arkistoista kuvia marraskuusta tähän hetkeen:

Lämpöä tupaan ja jätepuut hyötykäyttöön.

Joulukuussa kattoon asennettiin ilmansulkupaperi. Homma joutui yli viikoksi jäihin tajuttuamme, että osa ulkovalaistuksen sähköistä täytyi vetää valmiiksi ennen katon laittamista kiinni. Oikeanlaisten ja sopivien ulkovalaisimien valitseminen osoittautui salapoliisityöksi, sillä avoräystään matala tila asettaa valaisimelle omat vaatimuksensa. Lähialueen sähkötarvikeliikkeet eivät keränneet pisteitä hävyttömän huonon asiakaspalvelualttiutensa vuoksi. 

Koolaukset katossa ja villa-auto pihassa. Villan puhaltamiseen meni kahdelta mieheltä kaksi pitkää työpäivää.