Räystäslautoja, harmeja ja uusia mahdollisuuksia

Arkemme on ollut viime aikoina täynnä iloa etenemisen askelista. Vinski osaa laskea viiteen ja puhuu jo pitkiä lauseita. Hänen kanssaan voi neuvotella asioista ja malttia on tullut niin paljon lisää, että kauppareissuilla ei tarvitse hikoilla ja hävetä. Suuri ja odotettu etappi tontilla oli seinien pystyyn saaminen. Seuraavaksi alamme odottaa ja työskennellä sen eteen, että saamme katon, ikkunat, ovet ja lämmön taloomme. Tänään on nostettu kattoristikot paikoilleen ja ulko-ovet saapuivat tontille ikkunoiden kera odottamaan asennusta.

Viikonloppuna meillä oli maalaustalkoot. Äitini ajeli Pohojammaalta meille avuksi ja suurimmaksi osaksi hänen kannustamanaan ryhdyimme maalaamaan räystään harvalautoja. Harvalaudoitusta on noin sata neliömetriä, 800 metriä lautaa ja se tulee meillä 2,5-5 metrin korkeuteen, joten urakka oli huomattavasti helpompi toteuttaa nyt kuin vasta sitten, kun laudat on naputeltuna kiinni. Jos jollakin suku on pahin, niin meillä se on kyllä paras. Parhaimmillaan neljä sukupolvea oli työntouhussa talkoissamme iloisen rupattelun tahdittaessa pensselien suhinaa.

Rakentajan arkeen kuuluu välillä myös harmaampia hetkiä. Välillä arjen ja rakennusprojektin pyörittäminen yhtäaikaa tuntuu tavattoman raskaalta. Projektiin väistämättä kuuluvat erilaiset vastoinkäymiset tekevät välillä iltaisin nukahtamisesta vaikeaa, vaikka pääosin olemmekin suhtautuneet pulmatilanteisiin ammatillisen tyynesti päästämättä tunteita liikaa valloilleen. Niin, mutta sitten ovat ne tunteet. 

Tunteet pääsivät valloilleen Vinskin vesipeuhun jälkeen sunnuntaina. Olemme pitäneet kiinni siitä, että kaiken kiireen keskellä menemme yhdessä koko perhe Vinskin uintiharrastukseen. Herra Foo teki viime sunnuntaina päätöksen jäädä tontille tekemään lukuisia tekemättömiä hommia valmiiksi ja me suuntasimme Vinskin kanssa kahdestaan uimaan. Autossa Vinski lauloi vuorotellen radiosta tulevien laulujen mukana; Timantit (on ikuisia) voou-voou-oooo  ja omia keksimiään rallatuksia: isiiiii äitiiii Vintsiiii uimapäivääää onnenpäiväää tontil hommiaaa nanmunia paistetaan.

Vielä perillä uimapaikassakaan Vinski ei näyttänyt ymmärtävän, ettei isi ole tulossa uimaan. Vinski taputteli yhteissaunan ovea suihkuhuoneessa Isi täällä saunassa, uima-altaiden puolella hän osoitteli miesten puolen ovea sanoen isi tulee. Pikkuhiljaa totuus valkeni Vinskille ja sitä mukaa varisi myös ilo uimapäivästä. Tajusin siinä yrittäessäni kaikin mahdollisin keinoin piristää pikku-ukkoamme, kuinka hurjan tärkeitä perheemme yhteiset hetket hänelle ovat. Paljon tärkeämpiä kuin olemme ymmärtäneetkään. Yleensä Vinski hyppii kikattaen altaan reunalta, sukeltelee ja innostuu leikeistä ja lauluista, mutta nyt hän halusi olla vain sylissä tai yritti kiivetä altaasta pois. Vesipeuhun kohokohta, loppulauluihin kuuluva Jänis istui maassa, jossa hyppää pois -kohdassa saa pompata veteen, meni Vinskiltä kokonaan ohi hänen roikkuessa kaulassani. Omaa pettymystäni peitellen yritin kestää pikkuisen pettymyksen. Vielä kotona uikkareita kuivumaan ripustaessani tunsin vatsan pohjassa asti harmia Vinskin puolesta.

Jokainen tarvitsee joskus uuden mahdollisuuden. Ensi kerralla menemme kaikki yhdessä uimaan ja tämä harmi unohtuu viimeistään silloin. Äkäpussimuurarimme on ansainnut uuden nimen muutettuaan käyttäytymistään ja suhtautumistaan täysin. Äkäpussista ei ole enää tietoakaan, vaan hän on oikeasti vastuuntuntoinen Pystytyksen Työnjohtaja. Kutsun häntä jatkossa JP:ksi. Annoimme myös hippimuurarille uuden mahdollisuuden tehdä tarkempaa työtä ja jatkaa muurarina. Piippua on purettu metrin verran, vastaava työnjohtajamme JJ kävi tarkastamassa tilanteen ja Herra Foo rakensi ohjureita piipun suoristamista varten.  Uusia mahdollisuuksia ei aina saa, joten ne on syytä käyttää viisaasti. Meidän jokaisen.

Seinät nousivat

Eilen alkoi hirsiseinien pystytys. Juhlapäivä! Eilen aamulla näytti tontilla tältä:

Iltapäivällä saapuessamme tontille oli iloinen yllätys vastassamme. Seinät olivat puoleen väliin pystyssä.

Meille nousee unelmien koti.

Tänään vastassa oli hulvaton yllätys, kun pääsimme iltapäivällä tontille:

Hirret saapuivat tontille - pullapäivä!

Tänään sumuisena syysaamuna saapui tontti täyteen hirsinippuja. Herra Foo soitti seitsemän jälkeen, että rekka on tulossa ja me Vinskin kanssa puimme yövaatteiden päälle nopeasti ulkoilupuvut ja riensimme ihmettelemään tapahtumia. 

Pystytysporukka (johon siis nyt äkäpussimuuraritimpurimme kuuluu) on tänään hionut ontelolaattojen päällä olevan valun suoraksi ja tasaiseksi huomenna alkavaa pystytystä varten. Lisäksi he olivat lajitelleet hiukan hirsiä valmiiksi.

Tulisijojen ja savupiipun muurari, varsinainen hippi, on osoittautunut pettymykseksi kahden päivän työn jälkeen. Tänään iltapäivällä saapuessamme tekemään tilannepäivitystä tontille, havaitsimme piipun olevan 1,5cm vinossa. Great. Minä tietenkin jänistin ja Herra Foo ryhtyi soittelemaan ikävänluonteista puhelua. Hippimuurari syytti meitä asiasta vedoten siihen, ettemme ole rakentaneet hänelle puisia ohjureita. Herra Foo soitti vielä viime sunnuntaina hippimuurarille, ettei ole ehtinyt ohjureita rakentaa valmiiksi, vaan hän saa ne itse rakentaa. Olisiko tämäkin urakka pitänyt sopia paperilla, jossa kerrotaan kuka on vastuussa piipun vinoudesta? 

Jääkaapissa oli paketti hiivaa ja jauhopeukaloita kutitti, joten päätimme Vinskin kanssa leipoa pullia heti aamutuimaan. Pikkukakkosen lastenohjelmat saivat huudella yksin olohuoneessa, kun perheen nuorimmainen tutustui leipomisen saloihin.