kaunis ja kamala

Välillä elämä on sinnittelyä. Varmaan jokaiselle tulee hetkiä, kun aamulla herätessään toivoo ensimmäisenä vain jotenkin selviävänsä edessä olevasta päivästä. 

Minun elämästäni taistelua tekee aika ajoin vaikea migreeni. Tällä erää kolmatta päivää kärsin sydämenlyöntien tahtiin jyskyttävästä päänsärystä. Kaikki tuoksut saavat voimaan pahoin, äänet viiltävät niin, että jalat lähtevät alta, suuhuni en voi laittaa mitään, sillä leipäkin tuntuu terävältä, valot viiltelevät silmiäni kuin puukot. Hiiviskelen paikasta toiseen, koska askeleiden tömähdys tuntuu siltä kuin pääni räjähtäisi. Hoidan arjen rutiinit kuin kone, mutta teen vain kaikkein välttämättömimmän. Lasken tunteja helpotukseen; tänään on neljäs ilta menossa tätä tuskaa, kolme kokonaista vuorokautta takana. Jos vielä kestän huomisen päivän, niin sunnuntaina tai ehkä viimeistään maanantaina kipu helpottaa. Kivun loppumisen jälkeen on usein viikon verran sellainen olo kuin joku olisi käyttänyt päätäni jalkapallona. En pysty keskittymään ja väsymys tekee minut poissaolevaksi.

Tällaisina päivinä elämä näyttää katkeran kauniilta. Joltakin minulta saavuttamattomissa olevalta. Katson maailmaa ulkopuolisen silmin, en oikein ole tässä. Olen panttivanki, katson omaa elämääni kädet sidottuna ja odotan vapautumistani. Herra Foo on varmaan vienyt taloprojektiamme eteenpäin tänäänkin ja hoiti myös tämän viikonlopun kakkutilaukset yksin. 

Kotikaupungistani Pohojammaalta on pienen ajan sisällä kantautunut kaksi erittäin surullista uutista. Monen ihmisen elämä tulee olemaan pitkään sinnittelyä, tuskaa, ikävää, menetyksen läpikäymistä ja vähittäistä hyväksymistä. Vaikka olen omassa elämässäni harmissani migreenin takia peruuntuneista tapaamisista ja katkera epäinhimillisestä kivusta ja sietämättömästä olotilasta, jota joudun sietämään, en voi muuta kuin olla onnellinen, että tämä tuska kuitenkin menee suhteellisen nopeasti ohi.

alkuja ja loppuja

Onneksi Herra Foo jää pian kesälomalle ja isäkuukaudelle, jotta saadaan projektiimme hiukan vauhtia. Istuimme tiistaina Hongan toimistossa pari tuntia käymässä asioita läpi ja ehdimme vain pintaraapaisun. Tämän session aikana paljastui se tosiasia, että meillä on vielä valtavasti suuria asioita pohdittavana ja päätettävänä. Taidamme pikkuhiljaa päästää irti aikataulustamme ja pyhittää suunnittelulle niin pitkän ajan kuin se sitten vaatiikaan. Kokeilemme vielä pientä suunnittelun loppurutistusta ja tehokasta työjaksoa, jos saisimme rakennusluvan ennen heinäkuuta, mutta ei loppuelämän taloa koskevia päätöksiä kiireessä voi ratkaista.

Koska ikkunat ovat kodissamme pääosassa, kävimme ensimmäisenä läpi niihin liittyviä asioita. Haluaisimme kaikki ikkunat kiinteinä. Tähän ratkaisuun meitä ohjaa ulkonäkö, pestävien pintojen määrän rajoittaminen ja Herra Foota kiehtoo myös kahdeksan prosentin hintaero. Harmillista on se, että huoneiden pimennykseen tuleva verho tai sälekaihdin tulee kiinteään ikkunaan pinta-asennuksena. Paloturvallisuusasioiden takia meidän täytyy varmaan myöntyä siihen, että jokaisessa huoneessa on sekä varapoistumistienä toimiva aukeava ikkuna että toivomamme kiinteä ikkuna. Selvitystyön alla on myös erilaiset vaihtoehtoiset tuuletusikkunat ja -räppänät. Haluaisimme luoda ikkunoista selkeän ja minimalistisen kokonaisuuden unohtamatta kuitenkaan käyttömukavuutta eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Etelään antavat isot ikkunat ruokailutilan ja olohuoneen kohdalla ovat myös vielä mietinnän alla. Haluaisimme tästä "lasiseinämäisen" vaikutelman eli ikkunoiden väliin tulisi mahdollisimman vähän tavaraa. Tällainen seinä olisi mahdollista toteuttaa jonkinlaisella palkkimenetelmällä. Painumattomalla seinärakenteella ei ikkunaseinän toteutuksessa olisi mitään ongelmia, mutta painuvan hirsiseinän ollessa kyseessä jää rakennesuunnittelijoiden ratkaistavaksi järkevin toteutustapa. Honka-myyjämme omistautuneisuudesta ja työteliäisyydestä kertoo se, että eilen illalla yhdeksän aikaan hän laittoi sähköpostia meille koskien tätä ikkunaseinän palkkiasiaa. Rakennesuunnittelu oli vastannut sen olevan kyllä mahdollista, mutta nyt odotamme vielä havainnekuvia ennen suunnittelun jatkamista. 

Paloturvallisuudesta vielä sen verran, että on todella erikoista, että paloturvallisuus- ja muissa säädösasioissa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Naantalissa pari vuotta sitten sattuneen tuhoisan tulipalon jälkeen monet kunnat ovat ihan aiheesta kiristäneet määräyksiään. Ulkonäköseikat ovat meille todella tärkeitä, mutta olisihan se silkkaa tyhmyyttä tehdä makuuhuoneista tyylikkäitä surmanloukkuja. 

Välillä tähän kaikkeen pohtimiseen väsähtää. Tänään olen ajatellut, että mitä me tässä oikein edestakaisin vatvotaan asioita. Mitä jos vain päätettäisiin loput asiat. Onko jokaikisestä nippelistä ja nappelista pakko etsiä kaikki mahdollinen tieto ennen kuin mitään ratkaisuja tehdään? On varmaan luonnollista tuntea tämän projektimme välillä kuristavan niin, ettei henki kulje, kun hommaa vedetään tällaisella intohimolla kuin me sitä teemme. Onneksi on Vinski, ystävät, perhe, puutarha ja arki, jotka vievät välillä huilitauolle talonsuunnittelusta.

Olimme Vinskin kanssa tänään katsomassa koululla kevätjuhlia. Minun luokkani oppilaat ovat kasvaneet isoiksi ensi syksyn yläkoululaisiksi. Katselin näitä lapsia juhlassa, annoin katseeni pysähtyä vuorotellen jokaisen kohdalla ja pysähdyin miettimään jokaista ihmistainta. Monia ihania, hauskoja, tunteikkaita muistoja tulvi mieleeni ja päällimmäisenä minulle jäi suuri ihmetys: miksi aika juoksee niin nopeaan? Nämä olivat ihan vasta pieniä kakkosluokkalaisia ja nyt tässä jo lähdössä maailmalle. Maskaraa, korkokenkiä, äänenmurrosta, teini-ikäisen vaivautuneisuutta, silmissä haikeutta, iloa, odotusta ja jotain villeyttä, jonka minä olen jo menettänyt. Jotain suurta päättyy ja vielä suurempaa alkaa. Katsoin heitä kyyneleet silmissä ja toivoin, että heillä olisi repussaan taito tehdä fiksuja valintoja, kyky rakastaa, pyytää ja antaa anteeksi ja kohdella muita ihmisiä hyvin. Toivoin, että surua ja iloa olisi juuri sopivassa suhteessa ja että heidän unelmansa toteutuisivat. Toivoin, että elämä olisi hyvä heille.

Kyyneleet vaihtuivat nauruksi, kun Vinski tanssi ja taputti esitysten mukana. Riemukkaasta kevätjuhlatunnelmasta innostuneena Pikkuherra myös intoutui huutelemaan kaikki osaamansa sanat salissa. Onneksi sanavarasto rajoittuu (toistaiseksi) sieviin sanoihin: auto, tyttö, äiti, käpy, maissi, bussi, puu, knuu (=kukka), päivääpäivää. Pieni käsi heilui ja suusta pulppusi moi, moi.

taikinaterapiaa

Odotamme rakkaita vieraita Pohojammaalta. Aamusta asti on ollut vatsassa perhosia, niin mahtavalta tuntuu saada meille kylään oma äiti ja isi. Rekilän mummulla ja pappalla on tänään edessään liki viiden sadan kilometrin autoretki. Minulla on viikonloppusuunnitelmissa rakentaa heidän kanssaan Vinskille hiekkalaatikko terassin rakentamisesta yli jääneestä puutavarasta. Harmi vaan, että Vinskin suussa yksi poskihammas jomottaa todella paljon ja saa hänet käyttäytymään kuin mielipuoli. Raitis ulkoilma, ötökkätutkimukset ja pihakivien lajittelu helpottaa oloa. Kaupassa käydessämme Vinski oli kuitenkin täyttä aurinkoa, hymyili, kujersi ja flirttaili ostoskärryistä kaikille mammoille ja papoille.

Jännäksi menee talohommien kanssa. Eilisen päivitykseni jälkeen toimitussisällöstä löytyi useita epäkohtia, joiden havaitsemiseen tarvitsimme kilpailevan talotoimittajan apua. Tämän motiivina on tietenkin myös saada näyttämään oma tarjouksensa paremmassa valossa, mutta varmasti myös vilpittömästi ohjata näkemään sudenkuopat. Ihmetystä tietenkin herättää se, että yksi hirsitoimittaja saa poljettua hintansa useita tuhansia euroja muita halvemmaksi. Vedämme sen verran käsijarrua, että teemme tarkan toimitussisältöselostuksen talopaketistamme ennen kuin jatkamme eteenpäin. Sopimusluonnoksessa täytyy olla esimerkiksi tarkkaan merkittynä ikkunoiden ja ovien toimittajat, lämmön- ja ääneneristävyys, lukot, helat ja pintakäsittely. Kattorakenteessakin on valtava määrä erilaista puutavaraa, rimoja ja palkkeja, että opiskelemme varmaan netin avulla rakennusinsinööreiksi   tarjouksien vertailemiseen tarvittavan tietämyksen saavuttaaksemme. Viikonlopun aikana meidän tavoitteenamme on käydä talosuunnitelmamme huone huoneelta ja kohta kohdalta läpi, ja kirjata ylös kaikki suullisesti sovitut asiat. Yhtäkkiä tämä kaikki tuntuu hiukan pelottavalta. Mielettömän iso kokonaisuus hallittavana, paljon uusia perehtymistä vaativia asioita ja liossa järkyttävä summa rahaa. Minä ehdin jo hiukan panikoitua sopimuksen epäkohdista ja olin jo aivan valmis vaihtamaan vielä firmaa, mutta tämän aamun tiivis sähköpostien vaihto ja Herra Foon saama rauhoitteleva puhelu ovat saaneet tasattua tunnemyrskyä. Tunteet antavat järjelle kyytiä.

Päätin turvautua taikinaterapiaan. Stressihormonitaso laskee, kun rutistelee piirakkataikinaa niin, että se tursuaa irstaasti sormien välistä. Tässä Mielettömän hyvän mustikkapiirakan ohje, jota muuntelin siten, että vähensin sokeria ja vaihdoin vaniljajogurtin tilalle vaniljarahkan ja lisäsin mustikoiden päälle tulevan rahkasössön määrää. http://kirsi1974.vuodatus.net/lue/2008/04/mielettoman-hyvaa-mustikkapiirakkaa
Onko kyltymättömyys kuolemansynti? Yksi piirakka ei riittänyt, joten uuniin lähtee vielä broileripiirakka ja raparperi-valkosuklaabrownie. Mikään ei toivota paremmin tervetulleeksi kuin vastaleivotun tuoksu.

P****S ei ole enää kirosana

Tästä se lähtee. Ensimmäinen SUURI päätös on tehty. Meille tulee Honka-hirsitalo. Ehdotin eilen illalla miehelleni, kun asia oli lyöty lukkoon, että eiköhän oteta lasit kuohuja, kun on vihdoinkin tehty joku PÄÄTÖS. Herra Foo on aina niin järkevä, ja nytkin maltillisesti istui alas ja  ryhtyi tekemään 3D-mallia talostamme ikkunasuunnitelmaa varten. Hän sanoi, että kuplivat juodaan vasta, kun on nimet papereissa, joten minäkin työnsin juhlaolon (vähän harmistuneena) syrjään ja keskityin projektiimme.

Hirsitalotoimittajan valinnan varmistuttua konkretisoituivat myös kompromissit, jotka meidän täytyy tehdä. Ensimmäinen ja ehkä merkittävin on hirsilaadun vaihtuminen toivomastamme kuusesta mäntyyn. Hongan tuotantolinjalla kulkevat vain petäjät 2013 vuoden alkupuolelta alkaen. Mänty pihkoo enemmän ja tummuu nopeammin kuin kuusi. Valkoiseksi tulevat sisäseinämme tullaan siksi käsittelemään ensin oksalakalla ennen valkovahausta. Taloomme tulee näkyviä tukirakenteita ulkoseiniin, vaikka toivoimme hirren jatkoskohdat piiloon. Mieheni erityisesti ihastui sellaiseen hirsikehikon rakenteeseen, jossa nousu tapahtuu tasaisesti eli nurkissa ei ole perinteistä hirsiliitosta, vaan saumat ovat samassa tasossa. Kompromissina tälle ulkonäöltään paremmalle suoralinjaiselle nurkkaratkaisulle valitsimme Hongan tiiviin nurkkaliitoksen.

Honka-hirsitalo meille siis tulee. Hirren korkeus on 260mm eli se on perinteistä hirttä korkeampi. Tämä oli yksi merkittävä ulkonäkökriteeri, koska emme halua "kesämökkilookia". Hirren paksuus on 202mm ja sillä saa jonkun U-arvon. Massiivihirsitalothan eivät pääse nykyisiin lämmöneristävyysvaatimuksiin. Tätä vajetta kompensoidaan paksummilla eristyksillä ylä- ja alapohjassa sekä paremmilla ikkunoilla ja ovilla. Yritin selvitellä ihan mielenkiinnosta 202-hirren u-arvoa ja törmäsin aivan miälenvikast läpändeerust heittävään jengiin.http://m.suomi24.fi/node/3364902 Keskustelu on hyvä esimerkki yleensäkin rakennusalalla pesivistä ristiriitaisista uskomuksista; yksi kehuu yhtä ja toinen toista. Tarkkana saa olla mitä kenenkin kanssa puhuu.

Hirsitalot ovat saaneet erityisluvan olla yli vaaditun U-arvon niiden erityisen hengittävyysominaisuuden takia. Hirsi siis ei varsinaisesti hengitä, vaan sitoo ilmasta kosteutta, joka taas sitoo lämpöä. Erityisesti keväällä ja syksyllä auringon paistaessa matalalta, seinät varastoivat lämpöä itseensä ja pienentävät näin lämmityskuluja. Kesällä hirsitalo pysyy kohtalaisen viileänä. Maalampö ja tulisijat pitävät tutkitusti tiiviin hirsitalon lämpimänä talvella.

Hirsitalon tiiveys-hengittävyys -vastakkainasettelu on hiukan lennokkaalta vaikuttavaa tiedettä. Voin tässä ihan avoimesti myöntää, että kuukausien selvittelytyöstä huolimatta tuntuu jotenkin ristiriitaiselta edelleen, että talo voi olla samaan aikaan täysin(?) tiivis ja hengittävä. Tiiveydellä tarkoitetaan sitä, ettei talo vuoda eli lämmin ilma ei saa virrata talosta ulos eikä taloon sada sisälle. Samaan aikaan seinät kuitenkin sitovat ja luovuttavat kosteutta sääolojen muuttuessa. Hirsiseinän kerrotaan tasaavan lämpötilanvaihteluja niin, että se on talvella lämmin ja kesällä mukavan viileä. Ymmärrän hyvin epäilevättuomaat, mutta me olemme itse henkilökohtaisesti vakuuttuneita hirsitalon eduista. Talomme rakennetaan lähestulkoon täysin ilman muovia ja saamme  sopivan kostean, puhtaan sisäilman. Netti on pullollaan tietoa hirren puolesta ja vastaankin löytyy, mutta tässä on muutama linkki hirsitalon hengittävyys-, tiiveys- ja energiatalousasiaan liittyen: 
http://www.honka.fi/hirsitalo-energiataloudellinen
http://www.honkatalot.fi/miksihirsi.html
http://www.suomela.fi/rakentaminen/Sisko-ja-se-veli-rakentavat-omakotitaloa/Vinkit-hirsirakentajalle-Sisko-ja-Se-veli--sarjassa-seurataan-talon-rakentumista-Paraisille-60682

Hongan rakennusmateriaaleilla, koko rakennusprosessilla ja rakenteilla on pakolliseksi tuleva CE-merkintä. Hongan nurkka vaikuttaa meistä edistykselliseltä, tiiviiltä ja luotettavalta. Se on VTT:n kanssa yhteistyössä testattu ja kehitetty. Hongan nurkkarakenteella saamme tyylikkäät ja siistit sisänurkat, joihin ei tarvitse laittaa listoja. Hongalta saamme myös alakerran harkot ja laastit sisällytettynä talopaketin hintaan. Myyjän kontaktin kautta voisi löytyä sekä tasokkaaksi että kohtuuhintaiseksi kehuttu keittiösuunnittelija ja -toimittaja. Laitoimme vielä illalla pilke silmäkulmassa viestiä myyjälle, että valinta on männystä huolimatta tehty, jos oksalakat tulevat kaupan päälle. Myyjä vastasi oksalakkojen olevan jo postissa matkalla. Säästöä jokainen sentti.

Tänään on ollut edessä epämiellyttävä tehtävä ilmoittaa muille myyjille, että olemme valintamme tehneet ja se ei tällä kerralla kohdistunut valitettavasti heihin. Erityisesti eräs myyjistä on ollut niin ystävällinen, avulias, ammattitaitoinen ja luotettava, että olisi tehnyt mieli valita kyseinen firma ihan pelkästään hänen takiaan. Mistäpä muualtakaan tämmöisiä helmiä tulisi kuin Pohojammaalta. Olisi ollut hienoa saada pohojalaanen hirsifirma, kun todennäköisesti perustusurakoitsija on Pohojammaalta ja tulevista asukkaista 1,5hlöä.

Kirjoitin paperille valmiita lauseita, joiden avulla selviän puheluista. Luin niitä ja totesin, että en pysty hoitamaan tätä asiaa. Onneksi mieheni Herra Foo on kovempaa tekoa ja hoitaa tämän homman. Projektin edetessä täytyy minunkin opetella sanomaan suorat sanat, etten sitten vasta kotona puhise, vaan viestit menevät oikeaan osoitteeseen. 

Vinskin viestiminen on päivä päivältä selkeämpää ja monipuolisempaa. Hän hakkaa leikkiautoa lattiaan, paiskoo kirjat kirjahyllystä ja huutojuttelee aina, kun minä puhun puhelimessa tai hoidan tietokoneella talojuttuja. Ulkona ollessamme hän juoksee nurkan taakse, heittää pipon maahan ja laittaa kiven suuhun. Selväksi tuli, olen huono äiti, parannan tapani ja keskityn sinuun lapseni. Millaisen kuvan lapseni saa elämästä ja olemisesta, kun äiti ja isi jumittaa tietokoneen ääressä tai puhuu maratonpuheluita, ja silloin eivät enää pädekään samat säännöt kuin yleensä? Yhden puhelun aikana ehtii tunkea hirveästi tavaraa vessanpönttöön, eikä kukaan puutu asiaan.

Olen rytmittänyt taloprojektin hoitamisen niin, että äiti jumittaisi mahdollisimman vähän aikaa päivässä. Vinski on syönyt aamiaisensa minua ennen ja viihtyy leikeissään pitkän tovin aamusella havaitsematta minun aamukahvini lomassa hiplailevan iPadia. Vinski lukee kaikki kirjansa läpi moneen kertaan, ja käy kertomassa minulle parhaat palat. Hän vilkuttaa ikkunasta kaikille ohiajaville autoille, ajelee leikkiautoillaan jokaiseen huoneeseen ja alkaa noin tunnin päästä hakata kengällä ulko-ovea merkiksi siitä, että olisi aika lähteä pihalle. Ulkoillessa hoitelen joskus puhelimella asioita, mutta se ei jää pikkuherralta kyllä huomaamatta. Päiväunien aikana tietenkin ehtii monenlaista ja illalla Vinski menee nukkumaan jo seitsemän kieppeillä, joten pikkupomon nukkuessa otamme tehot irti itsestämme. Olemme sopineet, että tarvittavat yöunet taataksemme lopetamme yhdeksältä talohommat. Useimpina iltoina olemmekin jo ennen puolta yötä sulkeneet kansiot. Näen melkein joka yö unia talostamme tai rakentamisesta. 

Seitsemän aikaan aamulla Vinski on valmis uuteen päivään aivan täynnä touhua ja intoa. Viime päivinä olemme ulkoilleet ja retkeilleet sekä tehneet puutarhanhoitohommia. Ovesta ulos astuessamme Vinski valikoi pihalta yhden kiven, jota hän saattaa pitää toisessa kädessään koko ulkoilun ajan. Välillä hän pyytää puhdistamaan kiven ja vaatii sen nopeasti takaisin. Vinski matkii kaikkea mitä minäkin teen ja kulkee mukana neljä kertaa oman pituutensa mittainen harava kädessään. Hän kyykistyy viereeni ihmettelemään mitä minä revin maasta: to to to. Välillä hän ajelee pienellä traktorillaan pitkin pihaamme prrrrrrrrrrr ja kokeilee insinöörimäisen tarkasti miten renkaat rullaavat kaikkia erilaisia löytämiään pintoja vasten. Onneksi on mielellään pusutteleva Ninja-koira, jonka luokse voi köpötellä nuoltavaksi, kun nenä valuttaa oikein kovasti. Ja sitten pikkuinen tuntee itsensä yhtäkkiä kovin kovin väsyneeksi, kävelee luokseni, kipuaa syliin ja kietoo kädet kaulalle, äittä.

unikuvia

Kaikki tämä talohässäkkä saa kehon ylikierroksille. Heräsin 5.52 tänä aamuna virkeänä, pää täynnä ajatuksia ja selvitettäviä asioita. Heräsin keskeltä unta, jossa olin lähdössä lapsuudenkodistani ja kiersin kaikki huoneet, järjestin kaiken tiptop ja lukitsin jokaisen oven. Palasin jonkin ajan kuluttua ja kävelin pääovelle, joka olikin hiukan raollaan auki. Joku oli käynyt jokaikisessä huoneessa ja vaihtanut tavaroiden paikkoja. Olin hämilläni ja haikeana. En tiennyt kuka oli kotona käynyt, mutta olisin halunnut olla paikalla...

Peli kovenee. Ne kolme hirsitoimittajaa, jotka ovat jäljellä, ovat parantaneet tarjouksiaan meille edullisemmiksi. Kaikki tarjoukset mahtuvat muutaman tonnin hintahaarukkaan eli hinnan kanssa ei enää varsinaisesti kilpailla, vaan mielikuvien, unelmien ja pienten yksityiskohtien voimin. Ilmaiset alakerran harkot ja laastit, sisustussuunnittelijan kanssa tapaaminen, yritystili rautakauppaan... Kyllä kannatti malttaa mielensä ja venyttää yhteistyökumppaneiden valintaa. Yhtäkkiä on alkanut löytyä monenlaisia ässiä hihasta.

Meillä on yksi todella kova tarjous, se on paperilla, mustaa valkoisella. Katsomme vielä mihin kaksi muuta hirsitalomyyjää pystyvät venymään ja sitten päätämme kenen kanssa jatkamme. Minä olen henkilökohtaisesti jo aivan kypsä ja korvia myöten täynnä tätä kaksi kuukautta kestänyttä kilpailutusta ja vertailua. Tämä on väsytystaistelu. Pyöritämme samoja asioita uudestaan ja uudestaan, ja tapaamme samoja myyjiä ja odotamme. Kuka väsyy ensiksi ja lupaa vielä vähän enemmän. Olemme "tienanneet" tämän parin kuukauden aikana kuitenkin kaksi - kolmekymmentätuhatta, joten onhan tässä siinä mielessä järkeä ollut. Me maksamme tästä ajasta hinnan menetettynä aikana ja projektin aikataulun viivästyksenä.

Tärkeimmäksi valintakriteeriksemme on muodostunut luotettavuus. Tämä pitää sisällään sekä myyjän rehellisyyden ja ammattitaidon sekä mielikuvan kunkin talotoimittajan rakenteellisten ratkaisujen luotettavuudesta. Jokainen myyjä tietysti sanoo oman tuotteensa olevan markkinoiden paras. Puolueetonta tietoa esimerkiksi erilaisten ratkaisujen lämmöneristävyydestä on mahdotonta löytää. Siksi olemme tehneet mittavaa selvitystyötä itseksemme ja haastatelleet monia jo hirsitalon rakentaneita ihmisiä. Olemme käyneet katsomassa kaikkien talofirmojen rakentamia tai rakenteilla olevia kohteita. Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että oman mielikuvamme varassa me tätä matkaa teemme. Millainen rakennustapa herättää meissä luotettavuutta ja mikä vaikuttaa meistä parhaimmalta ratkaisulta.

Hirsikehikon valintaan vaikuttavat nurkkaratkaisu, kuusi vai mänty -aspekti, tiiveysmittaukset ja -tutkimukset, hirren jatkoksen toteuttamistapa ja ulkonäkö sekä hirren korkeus. Joustavuus on tärkeä valintakriteeri talotoimittajan suhteen. Olemme piirtäneet ja suunnitelleet talomme alusta asti itse, joten talotoimittajan tuotannon täytyy olla joustava, myyjän täytyy olla ammattitaitoinen ja avoin etsimään uusia tapoja rakentaa moderni hirsitalo kohtuuhinnalla. Talotoimittajilla on myös eri tahoja yhteystyökumppaneina ja sekin vaikuttaa talotoimittajan valintaan: Millaiset yhteistyökumppanit hyödyttävät parhaiten meidän projektiamme?

Olemme valinneet hirren rakennusmateriaaliksi sen ekologisuuden ja "hengittävyyden" takia. Peräänkuulutamme talon rakennesuunnittelussa kustannustehokkuutta ja lähiyrittäjien suosimista. Emme esimerkiksi halua talopakettiin sisustusmateriaaleja, koska ne raahattaisiin jostakin toiselta puolelta Suomea satojen kilometrien päästä (hiilijalanjälki!) rekkalasteittain. Ja lisäksi talotoimittaja käärii siitäkin välistä vielä katteet itselleen. Mieluummin käytämme mahdollisimman lähellä sijaitsevia yrityksiä ja maksamme tuotteista suoraan heille ilman välikäsiä.

Siitä unesta vielä; Ryhdyin rakentamaan taloa lapsuudenkotini pihalle ja ihmettelin miten siitä tuli niin pieni. Nostelin hirsiä paikoilleen ja ne olivat vain käsivarsieni mittaisia. Ajattelin, että eihän tätä kehtaa näyttää kenellekään ja mitä minä nyt blogiin tästä kirjoitan.

Yritämme välillä elää tavallista arkea, syödä, leikkiä, nukkua päiväunet yhdessä koko perhe.

päättämättömyyksiä

Olemme saaneet nyt ensimmäiset tarjoukset myös alakerran eli kellarikerroksen mahdollisilta tekijöiltä. Halusimme tämänkin osa-alueen suhteen kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja hintahaarukkaa. Suosikkimme on tällä hetkellä Potius, jolta saisi alakerran koko suunnittelun ja kiviseinät tulisivat heiltä valmiina elementteinä, jotka nostetaan paikoilleen. Alakerta olisi valmis muutamassa päivässä. Seinissä olisi pistorasiat ja muut sähkövedot valmiina. Potius houkuttelee helppoutensa ja nopeutensa ansiosta; sekä ulko- että sisäseinät olisivat maalausta vaille valmiina. Toinen vaihtoehto on se, että alakerta rakennetaan harkoista - itse tai teetettynä. Harkoista rakentamalla työtä on huomattavan paljon enemmän: seinien muuraaminen, roilottaminen sähkövetoja varten, ikkunoiden ja ovien asennusvalmiuden rakentaminen... Ja sitten se kaikkein kamalin työ: seinien tasoittaminen. Rakennusurakkansa jo valmiiksi saaneet ystävät ja tutut ovat lähes poikkeuksetta sanoneet, että jos jotain tekisivät toisin, niin jättäisivät tasoitustyöt ammattilaisille. Itse tekemällä luonnollisesti säästämme kymmeniä tuhansia euroja, mutta muuraamiseen kuluvaa aikaa on melko vaikea arvioida. Pohojammaalta on kyllä luvasa meleko ahkeria ja aikaansaavia ihimisiä talakooavuksi, johan alakaa tulla talua. Mutta uskallammeko ottaa riskiä, ettei valmista olekaan hirsikehikon saapumiseen mennessä...? Laskelmamme ovat vielä kesken, mutta näyttää siltä, että tässähän pääsee vielä oppimaan muurariksi. Yksi hirsitoimittajista heitti vielä tiukan tarjouksen tarjoamalla "kaupan päälle" alakerran harkot ja laastit. Sievoinen summa säästöä.

Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon tarjousneuvottelujen yhteydessä. Osa myyjistä herättää heti ensihetkestä alkaen luottamusta ja tietynlaista kunnioitusta, toisten kanssa sen sijaan homma tökkii alusta alkaen. Yksi merkittävä myyjän ammattitaidon mittari on se, millaisella sävyllä hän esittelee tuotteensa ja palvelunsa. Toiset myyjät pidättäytyvät oman tuotteensa etujen esille tuomisessa ja kehumisessa, toiset lähtevät liikkeelle haukkumalla ensin kaikki kilpailijansa. Sain tänään yhdeltä hirsitalotoimittajalta puhelun, jonka tarkoituksena oli muistuttaa meitä siitä, kuinka surkeita kaikki muut vaihtoehdot ovat. Puhelun jälkeen minulla oli ankea ja ärtynyt olo. Myyjä myös väitti tietävänsä, että kaikki muut ovat todella paljon kalliimpia kuin heidän pakettinsa on. Kieltäessäni tämän (mikä on totuus tarjousten pertusteella), hän jatkoi linjaansa tokaisemalla, että me emme vain ole huomanneet mitä kustannuksia muilla tulee vielä lisäksi. Puheluhan oli sinänsä aivan loistava! Tämä myyjä teki meille suuren palveluksen antamalla ajattelemisen aihetta ja sysäyksen vielä kerran tarkistaa olemmeko varmasti ottaneet kaikki huomioon. Ikävästi jäi silti korviin kaikumaan lopuksi minulle lausuttu "on suoranaista tyhmyyttä valita joku muu rakennustapa"...

Nykyinen talomme on nyt myynnissä. Välityspalkkio ja suositukset ratkaisivat kiinteistövälittäjän valinnan. Tuntui todella erikoiselta katsoa netistä oman kodin myynti-ilmoitusta ja pohtia miltä se näyttää muiden silmissä. Ensi keskiviikkona on ensimmäinen näyttö, ja jännityksellä odotamme millaista kiinnostusta talomme herättää. Olemme ajoissa liikkeellä. Meillä ei ole vielä edes rakennuslupaa ja nykyinen koti on jo kaupan. Päätimme pelata varman päälle ja varmistaa, ettemme joudu kahden talon loukkuun yli puolen miljoonan lainat niskassa. Kiirettä ei myynnin kanssa ole; mielellään keräisimme itse sadon kasvimaalta ja leikkisimme kesän omalla pihallamme. Hiukan myös kauhistuttaa meille varastoihin ja kaappeihin kertynyt tavaramäärä... Minne se sijoitetaan mahdollisen väliaikaisen vuokralla asumisen ajaksi?

Kaiken kaikkiaan koko projektissa on niin monta liikkuvaa osaa, että emme taida oikein tietää mistä aloittaa. Tänä aamuna asioita pyöritellessäni sain ahaa-elämyksen: Meidän täytyy alkaa tehdä päätöksiä! Joku asia täytyy lyödä lukkoon ensimmäisenä, jolloin muutkin avoimet kysymykset alkavat selvitä. Aloitamme viikonloppuna ja päätämme hirsitalotoimittajan. Ensi viikolla saamme lisää tarjouksia alakerran suhteen ja päätämme myös suunnittelijat. Me päätämme. Teemme päätöksiä. Taidamme olla vähän huonoja siinä. Aina vaan tekisi mieli vielä varmistella ja tutkia vielä vähän muitakin vaihtoehtoja.

Yksi suuren suuri kysymysmerkki on ensi syksy. Saimme Vinskille nykyisen asuinpaikkamme läheltä perhepäivähoitopaikan. Meillä ei ole vielä aavistustakaan mitä ensi syksy tuo tulleessaan. Missä asumme, missä vaiheessa rakentaminen on, meneekö molemmat töihin vai jääkö toinen vielä Vinskimme kanssa kotiin. Tätäkään kuviota emme ole osanneet vielä ratkaista, vaikka minun pitäisi lähiaikoina ilmoittaa omaan työpaikkaani aikomuksistani. Sydän sanoo yhtä ja järki toista. Järki sanoo, että tällaisen rakennusprojektin rahoittamiseen tarvitaan vähintäänkin kahden ihmisen säännölliset palkkatulot. Sydän sanoo, että Vinski on kerran vain näin pieni ja nyt on se hetki, kun olen hänelle tärkeä, tärkein. Sydän sanoo, että vielä pitäisi pienen saada olla kotona ilman tiukkoja aikatauluja ja vaikeita sosiaalisia kuvioita. Järki sanoo, että Vinski on reipas ja avoin, hän pärjää kyllä hoidossa. Sydän sanoo, että pitää vielä odottaa, kasvaa, oppia monenlaista, ennen kuin on valmis maailmalle. Maailmalle ehtii kyllä.

Ja itsekäskin olen. Minä haluan nämä hetket Vinskin kanssa. Pyöräretket, kädet vyötäröllä takaapäin ja suusta onnellisesti "äittä". Puutarhatyöt, kauppareissut, ötökkätutkimukset, laulutuokiot, hippaleikit. Hammasitkut, ruokakiukut, pukemisraivarit, karkuretket. Hyvät ja pahat. En halua antaa näitä hetkiä pois. Haluan olla paikalla, kun Vinski oppii maailmaa.

muura-muurahainen kortta kuljettaa

Aurinko paistaa naapurin korkeiden mäntyjen yli pihallemme ja saa nurmikon aamukasteen kimaltelemaan. Aikaa on taas vierähtänyt, keltaiset kumisaappaat ovat seisoneet eteisessä odottamassa. Katsoneet meidän perheen askelia edestakaisin ovesta sisään ja ulos. Ovesta kulkee erikokoisia kasseja pakattuna täyteen eväitä ja vaihtovaatteita, talokansioita ja ruokaostoksia. Ja aina jotain jää, unohtuu kiireessä keltaisten kumisaappaiden viereen: roskapussi, ulkovaatteet, yksi kasseista, käytetty vaippa.

Aurinko paistaa. Kesä on saapunut. Suurin osa hereilläoloajasta vietetään ulkona. Vinski kuljettaa kiviä, käpyjä ja keppejä kuin suuria aarteita mukanaan. Pienet sormet silittävät varovasti muurahaisen selkää, leppäkertun saa napattua pinsettiotteeseen ja hämähäkille taputetaan, koska se on tuttu laulusta.  Ninja ottaa päiväunensa etupihalla nurmikolla kuono mullantuoksussa kiinni. Pyykki ripustetaan ulos kuivumaan ja kuivausrumpu on päässyt ansaitulle kesälomalle. Kerhot ja muut harrastukset vaihtuvat pyöräretkiksi lähialueen puistoihin. 

Aurinko paistaa tontillemme upeasti. Tuntuu käsittämättömältä, että siihen tulee meidän kotimme. Täysin käsittämättömältä. Hyvä meille, harmi sille muurahaispesälle, joka on tulevan olohuoneemme kohdalla. Olemme saaneet vihdoin ja viimein hirsitalotoimittajien tarjoukset kasaan. Kuten odotettavissa oli, ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia, vaan vaatii tuntien auki lukemista löytää "voittaja". Vertailun jälkeen kävi ilmi, että halvimmalta vaikuttanut tarjous olisikin toiseksi ellei jopa kaikkrin kallein. Tarjoukset saadaan näyttämään paremmilta kuin ne ovatkaan. Olennaista ei olekaan se mitä tarjoukset sisältävät, vaan se mitä niihin ei sisälly. Unelmillamme on nyt hinta. Puhumme, pohdimme ja tutkimme. Mistä asioista emme voi luopua, millaisia muutoksia teemme kustannustehokkaamman ratkaisun löytämiseksi? Kuinka paljon jaksamme ja osaamme tehdä itse? Kuinka paljon olemme valmiita maksamaan unelmistamme? 

Aurinko paistaa. Ja me pyörittelemme papereita, kuvia ja lukuja kuumassa toimistossa. Suurten päätösten teon aika on käsillä.

Kutsummeko jo vuoden päästä kaikki rakkaat meidän Onnenkoloomme viettämään äitienpäivää...?

Kesä(kö?)!

Kerholainen.

Leikkimökkiunelmia - kuvat ystävämme luota.

Vappuna nautimme kaksi "raksatonta" päivää ystävien kanssa. Teki hyvää. Vapaapäivien jälkeen ajatukset järjestyivät helpommin.

Vinski rakastaa Ninjan taluttamista.

Sinä aikana kun äiti teki talon ulkomaalaussuunnitelmaa, Vinski teki omat värisommitelmansa.